Pelkkä ekologinen kompensaatio ei takaa ekologisesti kestävää maankäyttöä

Kommentti Hytösen ja Tupalan artikkeliin

Kirjoittajat

Joel Jalkanen Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto
Johanna Tuomisaari Jyväskylän yliopisto
Eini Nieminen Jyväskylän yliopisto
Suvi Huttunen Suomen ympäristökeskus
Heini Kujala Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto
Minna Pappila Suomen ympäristökeskus
Panu Halme Jyväskylän yliopisto

DOI: https://doi.org/10.30663/ay.122244

Avainsanat:

ekosysteemitilinpito, ekologinen kompensaatio, kestävä maankäytön suunnittelu, luonnonsuojelulaki

Abstrakti

Uudistuvan luonnonsuojelulain (HE 76/2022) myötä ekologinen kompensaatio on noussut Suomessa ajankohtaiseksi aiheeksi. Ekologinen kompensaatio on kiistelty aihe niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Jonne Hytönen ja Anna-Kaisa Tupala (2022) nostivat Alue ja ympäristö -lehden numerossa 1/2022 julkaistussa kirjoituksessaan ansiokkaasti esiin ekologisen kompensaation riskejä ja mahdollisuuksia ekologisesti kestävän maankäytön suunnittelun näkökulmasta. Yksinkertaistaen heidän mukaansa kompensaatio palvelee ”reformistista”, sallivaa suunnittelua, joka voi mahdollistaa ympäristöä heikentäville hankkeille ohituskaistan tai lupa-automaatin. Vaihtoehtoisesti, tiukat reunaehdot huomioiden, kompensaatio voisi tukea ”transformatiivista”, syvään kestävyyteen tähtäävää suunnittelua, joka tunnustaa planeettamme ekologiset rajat. Yksi tällainen reunaehto on vaatimus kompensaation viimesijaisuudesta ja lieventämishierarkian noudattamisesta (Hytönen & Tupala 2022, 190)...

Numero

Tulevat artikkelit

Osasto

Epifyytti

Julkaistu

2022-12-01

Versiot

2023-01-12 (2)
2022-12-01 (1)

Viittaaminen

Jalkanen, J., Tuomisaari, J., Nieminen, E., Huttunen, S., Kujala, H., Pappila, M., & Halme, P. (2022). Pelkkä ekologinen kompensaatio ei takaa ekologisesti kestävää maankäyttöä: Kommentti Hytösen ja Tupalan artikkeliin. Alue ja Ympäristö, 00–00. https://doi.org/10.30663/ay.122244