Paikallisten asukkaiden turvapaikanhakijoita ulossulkeva ja hyväksyvä toimijuus vastaanottokeskuksen toiminnan aikana

Abstrakti

Artikkeli paikantuu uusien maahanmuuttopaikkakuntien tutkimukseen ja sijoittuu Kauhavan kaupunkiin, jossa toimi turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus vuosina 2015–2019. Artikkelissa tarkastellaan paikallisten asukkaiden toimijuutta ja toimijuudelleen antamia merkityksiä vastaanottokeskuksen perustamisvaiheessa ja sen jälkeen. Aineisto koostuu Kauhavalla vuonna 2020 toteutetuista yksilö- ja ryhmähaastatteluista. Aineiston analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tuloksissa tuli esille, että vastaanottokeskuksen perustaminen lakkautetun lentosotakoulun tiloihin aiheutti vastustusta, koska lentosotakoulu oli ollut paikallisille asukkaille tärkeä paikallisidentiteettiä määrittävä paikka. Turvapaikanhakijoiden saapumisen jälkeen vastaanottokeskuksen perustamista vastustaneet joko reflektoivat toimintaansa ja päättivät mennä mukaan turvapaikanhakijoita auttavaan toimintaan, tai jatkoivat vastustamista muun muassa yrittämällä osoittaa omat rasistiset ennakkoluulot oikeiksi. Osa paikallisista teki vapaanehtoistyötä järjestöjen tai seurakuntien kautta auttaen turvapaikanhakijoita ja tutustuttaen heitä paikalliseen toimintaan. Vastaanottokeskuksen lakkauttamisen jälkeen osa paikallisista kuvasi, että paikkakunnalle jääneet turvapaikanhakijat olivat tervetulleita uusia asukkaita ja työntekijöitä muuttotappioisella paikkakunnalla. Sen sijaan osa vastaanottokeskusta alun perinkin vastustaneista tunsi edelleen katkeruutta vastaanottokeskuksen päätöksentekijöitä sekä turvapaikanhakijoita auttaneita järjestöjä ja seurakuntia kohtaan. Analyysissä tuli esille, että paikallisuus oli osittain yhteydessä nimby-ilmiöön (not in my backyard), joka tuli esille silloin, kun vastustusta perusteltiin asuntojen arvon alenemisella, julkisten tilojen käyttötarkoituksesta päättämisellä, koetulla turvallisuusuhalla sekä koetulla paikallisidentiteetin menettämisellä. Johtopäätöksenä todetaan, että vastaanottokeskusta perustettaessa tuli huomioida paikalliset erityispiirteet, osallistaa paikallisia toimijoita suunnittelussa sekä kuulla heidän mahdolliset huolenaiheensa.