Suojeluhyvityksen vaikuttava käyttö ekologisessa kompensaatiossa vaatii muutoksia luonnonsuojelulakiin
DOI:
https://doi.org/10.30663/ay.157548Avainsanat:
ekologinen kompensaatio, luonnonsuojelu, luonnonsuojelulaki, suojeluhyvitysAbstrakti
Ekologisen kompensaation menettelyistä säädettiin Suomessa kesäkuussa 2023 voimaan tulleessa luonnonsuojelulaissa (9/2023). Lakia täsmennettiin syyskuussa 2023 ympäristöministeriön asetuksella (933/2023), jonka keskeisenä sisältönä oli säännökset heikennysten ja hyvitysten vastaavuudesta ja vapaaehtoisella ekologisella kompensaatiolla tuotettavien luonnonarvohehtaarien laskennasta. Uuden lain ja asetuksen myötä luotiin siis pelisäännöt sille, kuinka ekologisia kompensaatioita on Suomessa mahdollista toteuttaa. Laissa ja asetuksessa on useita säännöksiä, joita voidaan pitää erityisen onnistuneina. Näistä yksi on hyvitysalueiden pysyvä heikennyskielto ja toinen selkeästi määritelty viranomaisvarmennus tuotettujen luonnonarvohehtaareiden määrälle. Kaiken kaikkiaan säädöstyössä käytettiin kiitettävästi tieteellisiä neuvonantajia ja tutkittua tietoa ja sen myötä onnistuttiin välttämään useita ekologista kompensaatiota maailmalla tyypillisesti vaivaavia ongelmia.
Mutta kuten Alue ja Ympäristössä 1/2024 julkaistussa katsauksessa totesimme, parannettavaakin jäi, erityisesti niin kutsutun suojeluhyvityksen osalta (Kujala ym. 2024). Ongelma suojeluhyvityssäädöksessä on, että suojelusta saatava hyöty rajataan koskemaan ainoastaan luontaista palautumista, eikä hyödyksi saa laskea suojelun mahdollistamaa alueen luonnonarvojen säilymistä. Koska suojeluhyvitys on lisäksi rajattu vain luonnonarvojen edustaviin esiintymiin, joissa luontaista palautumista ei juuri tapahdu, laki tekee luonnonsuojelusta hyödytöntä osana ekologista kompensaatiota. Huoli siitä, että luonnonarvojen säilyttämisen laskeminen hyödyksi voi mahdollistaa luontokadon jatkumisen kompensaatiosta huolimatta (Suvantola 2024) on kansainvälisten huonojen kokemuksen valossa perusteltu. Huoli kuitenkin toteutuu vain, jos sallimme epäpätevän häviämisuhkan taustatrendin arvioinnin. Ympäristöministeriö pohtii kevään 2025 aikana lain uudistamista. Tämä kannanottomme tuo aiempia kirjoituksia (Kujala ym. 2024; Pappila ym. 2024) yksityiskohtaisempia ratkaisuehdotuksia suojeluhyvityksen korjaamiseksi laissa ja asetuksessa...
Tiedostolataukset
Julkaistu
Versiot
- 2025-06-03 (2)
- 2025-03-18 (1)
Numero
Osasto
Lisenssi
Copyright (c) 2025 Janne Kotiaho, Panu Halme, Joel Jalkanen, Heini Kujala, Atte Moilanen, Eini Nieminen
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
Artikkelin lähettämisen yhteydessä tekijä hyväksyy sähköisen kustannussopimuksen (avaa linkki ja LUE!). Kustannussopimus kattaa kirjoituksen julkaisun Alue ja ympäristö -lehden paperi- ja/tai verkkolehdessä Open Access -periaatteiden mukaisesti Creative Commons Attribution 4.0 -lisenssillä [https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/]. (huom! muutettu 29.5.2018!) Ehdot antavat kenen tahansa ilman korvausta kopioida teosta ja levittää sitä edelleen missä tahansa välineessä ja muodossa muutettuna tai muuttamattomana edellyttäen että teoksen julkaisemisen yhteydessä ilmoitetaan tekijän tai tekijöiden nimi ja noudatetaan muita lisenssin ehtoja. Tekijänoikeuksista saa lisätietoa Kopioston sivuilta.
Alue ja ympäristö on tieteellinen aikakausjulkaisu, joka ei tavoittele kaupallista hyötyä vaan kustannussopimuksen tavoitteena on tunnustaa tekijän moraaliset oikeudet teokseen ja mahdollistaa Alue ja ympäristö -lehden tarjoama tieteellisen tiedon levittäminen niin painetussa muodossa kuin sähköisillä foorumeilla
Julkaistujen artikkeleiden metadatan käyttölisenssi on Creative Commons CC0 1.0 Universal (CC0 1.0).
Lisätietoa avoimesta julkaisemisesta:
