Kamppailu koskista – hydrososiaaliset alueet virtavesipolitiikan käänteissä

Abstrakti

Tarkastelemme suomalaisen virtavesipolitiikan kahta murrosta, joista ensimmäinen johti koskien suojeluun 1980-luvulla ja toinen vaatimuksiin patojen purkamiseksi 2020-luvulla. Tutkimme näitä käänteitä Itä-Suomessa sijaitsevassa Vuoksen vesistön koillisosassa, ja tarkennamme katseemme kahteen koskialueeseen: Lieksan Ruunaaseen ja Heinäveden Palokkiin. Toisen maailmansodan jälkeen käynnistynyt luonnonvarojen hyödyntämisen suuri kiihdytys näkyi Suomessa muun muassa vesivoimaloiden laajamittaisena rakentamisena. Vesivoimarakentamista jarruttanut virtavesipolitiikan ensimmäinen käänne alkoi paikallisista koskisodista 1950-luvun lopulla päätyen vapaat kosket suojelleeseen koskiensuojelulakiin vuonna 1987. Ruunaan koskien rakentamisen estänyt kamppailu oli yksi koskiensuojelulakiin johtaneista koskisodista. Toinen käänne sai alkunsa vuosituhannen vaihteessa Euroopan unionin uudesta vesipolitiikasta, jossa painotettiin virtojen läpikulkuisuutta ja biodiversiteettiä. Suomen valtio aktivoitui virtavesipolitiikassaan 2010-luvulla rahoittaen virtavesien ennallistamista ja vaellusesteiden purkua. Tämä johti vuosikymmenen lopulta lähtien useiden pienten vesivoimaloiden lakkauttamiseen ja patojen purkuun. Toista käännettä edustaa Palokin voimalaitosta koskeva kamppailu, jossa voimayhtiö on saanut vastaansa laajan joukon koskien palauttamista ajavia tahoja. Tarkastelemme tapauksiamme hydrososiaalisina alueina, jotka muodostuvat ihmistoimijoiden ja ei-inhimillisten toimijoiden vuorovaikutuksesta ja joiden tulevaisuuden hallinnasta ja materiaalisesta olemuksesta kamppaillaan. Kahta hydrososiaalista aluetta ja eriaikaista tapahtumakulkua vertailemalla tutkimme, miten kamppailut vapaiden koskien rauhoittamisesta ja rakennettujen koskien ennallistamisesta muuttavat hydrososiaalisia alueita ja virtavesipolitiikkaa. Selvitämme myös kamppailujen luonteen muutosta viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana.