Puhdasta lunta vai sulaa vettä? Arktis-biopoliittinen tulkinta eläinten hyvinvointilakiin

Abstrakti

Laki eläinten hyvinvoinnista on tullut voimaan 1.1.2024. Se edellyttää, että nisäkkäiden ja lintujen pysyvässä pitopaikassa on oltava jatkuvasti vettä eläimen saatavilla. Tästä on joitakin poikkeuksia. Koska eläinten hyvinvointilaki vaikuttaa biologisiin olentoihin ja niiden elinolosuhteisiin, lakia soveltavat harjoittavat biologisiin olentoihin kohdistuvaa vallankäyttöä eli biovaltaa. Arktisen politiikan strategian mukaan arktiset erityisolosuhteet otetaan huomioon EU-rahoitusohjelmien suunnittelussa ja toimeenpanossa, mutta avoimeksi jää, millä lailla arktiset olosuhteet otetaan huomioon eläinten hyvinvoinnissa. Eläinten on saatava puhdasta juomavettä osana bioturvallista ympäristöä. Tämä toteutuu tehdasmaiseen tuotantoon ja voitontavoitteluun keskittyvässä tehomaataloudessa paremmin kuin vapaana luonnossa elävien tai tarhattujen luonnonvaraisten eläinlajien kasvatuksessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella eläinten hyvinvointilakia, sitä edeltänyttä eläinsuojelulakia, hallituksen esitystä uudeksi eläinten hyvinvointilaiksi, Eläinoikeusjuristit ry:n ehdotusta eläinten perusoikeuksista sekä sidosryhmien lausuntoja uuden eläinten hyvinvointilain kehitysvaiheessa uudella, biovallan ja arktisen alueen erityispiirteet huomioon ottavalla tavalla. Kerätyt tekstiaineistot analysoidaan diskurssianalyyttisin menetelmin, jolloin saadaan näkyviin huolenpidon, luonnon, vedensaannin ja kylmyyden diskurssit. Tutkimus soveltaa biovallan käsitettä toislajisiin ja paljastaa eroja eri eläinlajien tarpeisiin suhtautumisen välillä sekä kertoo käsityksistä, jotka liittyvät eläinten hyvään elämään. Tutkimuksessa ei ole vielä kyetty ottamaan huomioon eri eläinlajeja koskevia asetuksia tarkempine määritelmineen, mikä jäänee seuraavan tutkimuksen tehtäväksi.