Koulu osana saapumisinfrastruktuuria: ukrainalaispakolaislasten kokemuksia koulutuksellisesta integraatioympäristöstä

Abstrakti

Artikkeli tarkastelee koulutuksellista integraatioympäristöä 3.–6.-luokkalaisten ukrainalaisten sotapakolaislasten näkökulmasta. Tutkimusaineisto on kerätty myönteisen tunnistamisen tutkimuksessa kehitetyllä lapsilähtöisellä laadullisella menetelmällä (MAPOLIS) tamperelaisessa alakoulussa joulukuussa 2023. Tutkimukseen osallistui kahdeksan alakoululaista, jotka jakoivat kanssamme kokemuksiaan suomalaisesta koulusta, yhtäältä suhteessa ukrainalaiseen kouluun ja toisaalta osana laajempaa saapumisinfrastruktuuria (arrival infrastructure). Analysoimme heidän ilmaisemiaan kokemuksia holistisen koulutuksellisen integraation mallin avulla huomioiden sosiaalisia, emotionaalisia ja oppimiseen liittyviä tarpeita. Tutkimuksen tulokset kertovat suurelta osin ukrainalaislasten myönteisistä kokemuksista koskien sekä suomalaista koulua että itseä oppijana, mikä luo hyvät lähtökohdat kotoutumiselle. Integroitumista edistävistä tekijöistä keskeisimpinä näyttäytyvät merkitykselliset vertaissuhteet (bonding) sekä siltojen rakentuminen tuloyhteisössä (bridging). Tunnistimme myös, että pakolaisoppilaiden tarpeisiin vastaaminen edellyttää heidän kokemustensa kuulemista ja koetun identiteetin myönteistä tunnistamista; tämän puuttuessa kotouttamistoimet voivat jäädä tehottomiksi ja vieraannuttaa lapsia suomalaisesta yhteiskunnasta. Integroitumista estävissä tekijöissä korostuvat etenkin sosiaalisten suhteiden vähäisyys sekä kielimuuri ja puutteet yksilöllisten tarpeiden huomioimisessa. Tutkimuksemme korostaa kotoutumisen kaksisuuntaisuuden merkitystä koulutuksellisissa integraatioympäristöissä ja laajemmin saapumisinfrastruktuurissa – eli periaatetta, jota suomalaisessa kotouttamispolitiikassa ollaan parhaillaan heikentämässä. Pakolaislasten tarpeisiin vastaamisen kannalta heidän omien kontekstuaalisten kokemustensa kuuleminen näyttäytyy ensisijaisen arvokkaana.