Alue ja Ympäristö

Kotimaisen tiedelehden tekemisen kestämättömät reunaehdot – vai sittenkin: omaehtoista toisin tekemistä?

Minna Santaoja — 2024-06-12

Tieteellistä seuratoimintaa kantaa talkootyö, jonka puitteita on aina leimannut niukkuus. Pitkälti talkoovoimin tehdään myös useimpia seurojen julkaisemia kotimaisia tiedelehtiä, Alue ja Ympäristö mukaan lukien. Akateemiseen vapaaehtoistyöhön motivoi halu mahdollistaa oman alan suomenkielinen tiedejulkaiseminen. Pieninkin resurssein on mahdollista tehdä laadukasta, monipuolista ja kiinnostavaa tiedejulkaisua, mutta kuinka kauan? Miten voidaan varmistaa, että lehdelle löytyy sitoutuneita ja innostuneita tekijöitä myös jatkossa? Nykyiset kirjavat kotimaisten tiedelehtien rahoitusjärjestelyt saattavat osallistua kahden kerroksen tutkijakansalaisten tuottamiseen, jolloin osa tekee tiedejulkaisun toimitustyötä täydellä palkalla ja toisaalla sama työ jää prekaarien pätkätyöläisten tehtäväksi vapaaehtoispohjalta. Tällöin tieteellisen julkaisun toimittaminen näyttäytyy uhrauksena, joka ei monia tutkimusuralla olevia houkuttele. Pitkällä tähtäimellä tilanne saattaa hankaloittaa kotimaista tiedejulkaisutoimintaa, mikäli toimittajilla ei ole aikaa ja energiaa panostaa työhön. Toimitusprosessi tieteellisissä lehdissä on sama riippumatta siitä, ilmestyykö lehti maksullisena painettuna lehtenä vai avoimesti, ja tehdäänkö sitä talkoovoimin vai palkalla. Kotimaisen tiedejulkaisemisen rahoituksen turvaamiseksi on keskusteltu monista erilaisista rahoitusmalleista, joista kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Keskustelemme pääkirjoituksessa tieteellisen lehden toimittamisen rahoituksesta ja muista käytännön reunaehdoista ja peräänkuulutamme tieteellisen toimitustyön näkyväksi tekemistä ja arvostusta muun muassa tutkijan meritoitumisessa.

Kauppatieteiden koulutus ja planetaarinen hyvinvointi

Valtteri Aaltonen — 2024-06-12

Väitöstilaisuuden aiheena on vastuullisuus kauppatieteiden koulutuksessa ja planetaarinen hyvinvointi tämänkin alan uutena päämääränä ja näkökulmana. Kauppatieteiden koulutuksella tarkoitan sitä kauppatieteiden kandidaatin ja – maisterin tutkintoihin tähtäävää koulutusta, jota tarjotaan kauppakorkeakouluissa eli yliopistoissa tai tiedekunnissa, joiden oppiaineita ovat muun muassa johtaminen ja organisaatiot, markkinointi, laskentatoimi, yrittäjyys, kansainvälinen liiketoiminta, rahoitus ja taloustiede. Planetaarinen hyvinvointi on käsite, joka viittaa elämän edellytysten prosesseihin ja planeetan erilaisten elämänmuotojen lajityypillisiin tarpeisiin näiden eri elämänmuotojen ja niiden asuttamien ekosysteemien keskinäisriippuvuudet huomioivalla tavalla.

Väitöskirjassani eli tässä puheenvuorossa väitän, että planetaariseen hyvinvointiin tähtäävä vastuullisuus kauppatieteiden koulutuksessa edellyttää autenttisuuden, organisoinnin rytmien ja prosessuaalisuuden tunnistamista ja soveltamista käytäntöön.

Valtteri Aaltosen väitöskirja ”Organising responsible management education: examining the processuality and possibilities towards planetary well-being” tarkastettiin 13.12.2023 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Pasi Heikkurinen (LUT yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Marjo Siltaoja (Jyväskylän yliopisto). Tämä teksti perustuu Aaltosen väitöstilaisuuden lektioon. Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9853-0

Ekologinen kompensaatio Suomessa: analyysi sääntelyn vahvuuksista, heikkouksista ja kehitysmahdollisuuksista

Heini Kujala — 2024-06-12

Luonnonsuojelulakia uudistettaessa lakiin lisättiin uusi luku vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta, mikä mahdollistaa luontohaittojen kompensoimisen tuottamalla vastaava määrä luontohyötyjä. Ekologista kompensaatiota ohjaavat kansainväliset kriteerit, jotka perustuvat maailmalla vuosikymmenien aikana kertyneisiin kokemuksiin kompensaatioiden toteuttamisesta. Siltikin kompensaatioiden suunnitteluun, toteutukseen ja valvontaan liittyy tunnistettuja haasteita, jotka voivat vaarantaa luonnon kokonaisheikentymättömyyden saavuttamisen. Tässä katsauksessa kuvaamme nyt lakiin tuodun suomalaisen ekologisen kompensaatiojärjestelmän, ja arvioimme lainsäädännön vahvuuksia ja heikkouksia peilaamalla sitä näihin haasteisiin.

Katsauksemme perusteella Suomeen luotu kompensaatiolainsäädäntö on monella tapaa edistyksellinen. Heikennysten ja hyvityksen laskenta on määritelty kiitettävällä tarkkuudella, mikä lisää järjestelmän läpinäkyvyyttä ja asettaa selkeät kriteerit sille, mitä toimia voidaan kutsua ekologiseksi kompensaatioksi. Lisäksi lakiin on sisällytetty useita kompensoimisen onnistumisen kannalta tärkeitä kriteerejä, kuten hyvitysten pysyvyys, hyötyjen lisäisyys sekä tulevien hyötyjen toteutumiseen liittyvän epävarmuuden huomioiminen. Kaikki kompensaatiot myös merkitään avoimeen kompensaatiorekisteriin.

Lainsäädäntöön jäi myös puutteita. Merkittävimpiä on suojeluhyvityksen kansainvälisistä kriteereistä poikkeava ja laskennallisesti epälooginen määritelmä, joka käytännössä estää suojelun käytön kompensaationa. Kompensaatioiden kytkös lieventämishierarkiaan ja tuotettujen luontohyötyjen varmentaminen jäivät lainsäädännössä heikoiksi, vähentäen mekanismin uskottavuutta ja ohjausvaikutusta luontohaittojen vähentämiseen. Kompensaation täysi vapaaehtoisuus puolestaan vaikeuttaa mekanismin käyttöönottoa. Näistä syistä lakia ja asetusta tulisikin viipymättä päivittää muuttamalla kompensaatio velvoittavaksi rajatulle osalle luonnonarvoista ja korjaamalla ylläkuvatut valuviat. Yhtä tärkeää on, ettei tulevaisuudessa heikennetä nyt hyvin toimivia säädännöllisiä elementtejä.

Lähiö paikassa ikääntymisen affektiivisena tilana

Virve Repo — 2024-06-12

Yhä suurempi osa iäkkäistä elää pidempään kotonaan. Paikallaan ikääntyminen aiheuttaa kuitenkin haasteita esimerkiksi lähiöissä asuville ikääntyneille. Tässä artikkelissa puhun staattisen paikallaan ikääntymisen sijaan paikassa ikääntymisestä, mikä ottaa huomioon ikääntyneiden ja ympäristön väliset vuorovaikutussuhteet. Artikkelissa tarkastellaan turkulaista Varissuon lähiötä paikassa ikääntymisen affektiivisena tilana. Tunteet, emootiot ja affektit vaikuttavat siihen, millaiseksi näkemyksemme jostain paikasta muodostuu. Tässä artikkelissa kiinnitetään huomiota erityisesti affekteihin, joiden voidaan katsoa olevan sosiaalisissa tilanteissa jaettuja, kollektiivisia ja eteenpäin työntäviä.

Artikkelia varten haastateltiin 20 henkilöä Varissuolla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että affekteilla on merkitystä siinä, miten ikääntyneet käyttävät ja tuottavat lähiötilaa, ja tätä kautta myös mielekkääseen paikassa ikääntymiseen. Affekteista pelko sääntelee lähiötilan käyttöä tiettyinä vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Huoli palveluista, joko niiden muutoksesta tai puutteesta, nostatti kollektiivista ärtymystä mutta myös tahtoa puuttua asioihin konkreettisin toimenpitein. Yhteisöllisyyden tunne voi auttaa paikkaan kiinnittymistä, mutta se voidaan kokea myös negatiivisena yhteisön ulkopuolelta. Monet asukkaat olivat eläneet alueella jo pitkään, jolloin he kokivat juurtuneensa alueeseen. Erilaiset muutokset saattoivat kuitenkin aiheuttaa negatiivisia tunteita ja korostivat nostalgisuutta ikääntyneiden keskuudessa. Myös nostalgisuus saattaa olla liikkeelle sysäävä tai vastaavasti uudistuksia estävä affekti. Varissuon maine ns. ongelmalähiönä herätti asukkaissa tarpeen puolustaa asuinaluettaan. Tutkimus osoitti myös, miten lähiöihin liittyvillä poliittisilla päätöksillä on merkitystä sekä affektien herättäjänä että paikassa ikääntymiseen.

Korpimaiden kauneudet

Jukka Mikkonen — 2024-06-12

Luonnonympäristöjä on pitkään suojeltu niiden kauneuden ja kiehtovan erikoisuuden tähden. Kauneuskeskeisen luonnonsuojelun lippulaivoja ovat kansallispuistot, joiden virkistystarkoitus on ymmärretty eri aikoina ja eri paikoissa eri tavoin. Artikkelissa selvitetään, millaisia esteettisiä kokemuksia kansallispuistoihin ja retkeilyyn liitetään sanomalehtikirjoituksissa. Tarkasteltujen lehtiartikkeleiden kohteet ovat i) vuonna 1979 retkeilyalueeksi perustettu ja vuonna 2017 kansallispuistoksi muutettu ja laajennettu Hossa sekä ii) vuonna 1993 perustettu Evon retkeilyalue, jota Ympäristöministeriön nimittämä työryhmä vuonna 2021 ehdotti tiedekansallispuistoksi. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona ovat vuosina 2016–2022 erityisesti Kainuussa ja Hämeessä julkaistujen maakunta- ja paikallislehtien artikkelit, reportaasit, pääkirjoitukset ja kolumnit.

Kuinka koira puhutaan kasvisruokailijaksi? Diskurssianalyyttinen avaus monilajiseen elämäntyylipolitiikkaan

Ville Malila — 2024-06-12

Yhteiskuntatieteissä on tarkasteltu monipuolisesti kasvissyöntiä ja veganismia, mutta lähes unohdettu, ettemme ruoki vain omaa lajiamme. Joissain perheissä koiranruokavalinnoistakin on tullut keino tavoitella eläineettisempää ja kestävämpää yhteiskuntaa. Koiran ruokkiminen kasvisruoalla kyseenalaistaa vallitsevia koiranruoka- ja koirakäsityksiä, mikä vaatii artikkelissa analysoitua diskursiivista oikeuttamista. Selvitän kasvisruokkijoiden etähaastatteluilla kootun ja diskurssianalyyttisesti tarkastellun aineiston avulla, millaisilla diskursseilla kasvisruokintaa oikeutetaan ja miten koiran luontoa ja luonnollisuuksia määritellään niissä. Käsitteellistän koiran kasvisruokinnan veganismin monilajiseksi elämäntyylipolitiikaksi ja tarkastelen kasvisruokintaa perustelevaa puhetta monilajisen elämäntyylipolitikan diskursseina, jotka kyseenalaistavat eläinsuhteidemme itsestäänselvyyksiä ja karnismiksi kutsuttua liharuokaideologiaa. Tutkimus avaa, miten koiraa ja sen ruokintaa tulkitaan koira(kulutuksen) politisoituessa osana koiran pitäjän elämäntapaa Aineistosta erottamani koiran yhteiskunnallisuuden diskurssi, mikroskopisoituva ravitsemusdiskurssi ja koiran ruokinnan moraalisuuden diskurssi painottavat eri tavoin koiran ja koiranruoan yhteiskunnallisuutta. Niiden luonnollisuudet kyseenalaistuvat, kun koira kytketään diskursseissa ihmiseen lajina tai huollettavana ja koiran ravintoa ajatellaan lähteidensä sijaan ravintoaineina. Koiran ruokinnasta tulee näin ihmisen vastuulla ja muunneltavissa oleva yhteiskunnallinen kysymys ja elämäntyylipolitiikan monilajistuminen kytkeytyy koirasuhteiden muutoksiin myöhäismodernissa yhteiskunnassa. Veganismissa elämäntyyliliikkeen koira näyttäytyy lajityypillisesti kohdattuna mutta äänettömänä jäsenenä, jonka osallistumishalukkuutta ei tarvitse kysyä (ruokaherkkyyksiä lukuun ottamatta). Koira on nimittäin välttämättä huoltajansa kautta osallinen, riippumatta siitä, tiedostaako huoltaja osallisuuden ja koirakulutuksensa poliittisuuden. Tutkimus esittelee yhteiskuntatieteellistä eläintutkimusta elämäntyylipolitiikkakeskusteluihin nivovaa käsitteistöä ja hahmottelee mahdollisia koirakäsitysten muutoksia ympäristökatastrofeihin mukautuvissa yhteiskunnissa.

Kestävyysvajeesta tietoperustaisuuteen: kalastuksen säätely kestävyysmurroksen instrumenttina

Timo Haapasalo — 2024-06-12

Artikkelissa käsitellään Oulangan taimenen virkistyskalastusta ja sen säätelyä kestävyysmurroksen näkökulmasta. Aineistona on hyödynnetty Oulangan virkistyskalastajille ja osakaskuntaedustajille kohdennettuja kyselyitä. Suomen ja Venäjän välillä vaeltava taimenkanta on vaarantunut ylikalastuksen takia. Suomessa kalastusoikeuksien hallinta perustuu yksityiseen maanomistukseen, joka näkyy tutkimuskohteessa rikkonaisena säätelynä. Tulosten perusteella virkistyskalastajien keskuudessa on suurin valmius kalastuksen säätelyn tehostamiseen. Myös osakaskuntaedustajilla on tietoisuutta säätelyn ongelmakohdista. Keskeisiä kestävyysmurroksen edistämisen keinoja ovat instituutioiden ja niiden välisen toiminnan tehostaminen, sekä kalastajien ja omistajatahojen tietoperustan vahvistaminen. Kestävä kalastuksen säätely edellyttääkin riittävää tietopohjaa pyydettävistä kalakannoista ja kestävistä kalastuskäytännöistä. Oulangan alueen sosio-ekologisen järjestelmän ekologista kestävyyttä voidaan tukea laajentamalla nykyisiä säätelyratkaisuja alueellisista habitaattipohjaisiksi.

Monilajinen poronlaidun ja suurpetojen ravintohoukuttelu

Birgitta Vinkka — 2024-06-12

Artikkelissa tarkastelemme suurpetojen ravintohoukutteluun perustuvan kaupallisen kuvaus- ja katselutoiminnan vaikutuksia poronhoitoon eteläisissä paliskunnissa. Poroelinkeino on korostanut kahden luontoperusteisen elinkeinon samanaikaisuuden ja -paikkaisuuden ongelmia ja haasteita. Tilanteen tarkastelua varten kehitämme yhteiskuntatieteellisen ja posthumanistisen ympäristötutkimuksen teoreettisiin keskusteluihin nojaten uutta monilajinen poronlaidun -käsitettä. Käsite toimii artikkelissamme työkaluna poronhoitoalueen luontokulttuurisen dynamiikan rakentumisen ja sen muutoksen tarkastelussa poronhoitoon kytkeytyvien käytäntöjen näkökulmasta.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että ravintohoukuttelun myötä petojen ja porojen muuttunut käyttäytyminen monilajisella poronlaitumella tuottaa monia haasteita poronhoidolle. Elinkeinon mahdollisuudet reagoida tilanteeseen rakentuvat osana itse alueeseen sekä sen luontoperustaisiin elinkeinoihin kohdistuvaa hallinnollista ja taloudellista sääntelyä, kulttuurisia ja sosiaalisia järjestyksiä sekä poronhoidon käytäntöjen kautta muodostuneita ympäristösuhteita. Kaupallisen karhukuvauksen hallintaan ja yhteiskunnallisiin velvoitteisiin kaivataan selkeyttä. Tutkimus perustuu Kuusamossa, Suomussalmella ja Taivalkoskella asuvien poronhoitajien kanssa kesällä ja syksyllä 2021 tehtyihin haastatteluihin.

Ympäristöaktivismin moninaisuus, tunteet ja tilallisuus

Marika Kettunen — 2024-06-12

Virpi Suutarin ohjaama dokumenttielokuva Havumetsän lapset osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun metsistä ja metsäluonnonsuojelusta. Elokuva herättää pohtimaan, millaista on elää nuoruutta ja toimia luonnonsuojelun eteen 2020-luvun Suomessa. Tässä tekstissä tuon esiin dokumenttielokuvan avaamia näkökulmia (metsä)luonnonsuojeluun ja nuorten ympäristöaktivismiin kolmen teeman kautta. Nämä kolme toisiinsa kietoutuvaa teemaa ovat usein suurelle yleisölle näkymättömäksi jäävä ympäristöaktivismin monimuotoisuus, vaikeasti sanoitettava, mutta sitäkin selvemmin aistittavissa oleva ympäristöaktivismin tunnemaisema sekä ympäristöaktivismin paikat ja tilallisuus. Lopuksi pohdin, millaisiin maantieteen ja yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen kentillekin soveltuviin kysymyksenasetteluihin nämä teemat voisivat nivoutua.

Maantieteen opetus maailman suurten kysymysten äärellä

Petteri Muukkonen — 2024-06-12

Kirja-arvio Sirpa Tanin, Hannele Cantellin, Markus Hilanderin ja Heikki Jutilan teoksesta "Maantiede – maailmantiede". Gaudeamus, Helsinki, 2023. (310 s.)

Yhteisöllinen kirjoittaminen lisää akateemista yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia

Maija Toivanen — 2024-06-12

Kirja-arvio Johanna Isosävin ja Camilla Lindholmin teoksesta "Yhteisöllisen kirjoittamisen opas". Art House, Helsinki, 2023. (216 s.)

Vihreän kapitalismin valheet ja ikuinen ekologinen konflikti

Elsa Kivinen — 2024-06-12

Kirja-arvio Xander Dunlapin teoksesta "This system is killing us: land grabbing, the green economy and ecological conflict". Pluto Press, Lontoo, 2024. (256 s.)