Onko talouskasvun ja ympäristöpaineiden irtikytkennässä onnistuttu? Tapaus Suomi

Tere Vadén; Jussi Ahokas; Tellervo Ala-Lahti; Paavo Järvensivu; Ville Lähde; Tero Toivanen; Jussi Eronen

doi:10.30663/ay.152069

Kirjoittajat

Tere Vadén BIOS -tutkimusyksikkö, Helsinki https://orcid.org/0000-0001-9076-719X
Jussi Ahokas BIOS-tutkimusyksikkö, Helsinki & Historia- ja maantieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto https://orcid.org/0009-0008-4663-7839
Tellervo Ala-Lahti BIOS-tutkimusyksikkö, Helsinki & Oikeustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0002-5324-9681
Paavo Järvensivu BIOS-tutkimusyksikkö, Helsinki https://orcid.org/0000-0002-8869-7038
Ville Lähde BIOS-tutkimusyksikkö, Helsinki https://orcid.org/0000-0003-1214-0484
Tero Toivanen BIOS-tutkimusyksikkö, Helsinki & Tutkijakollegium, Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0002-9957-5618
Jussi T. Eronen BIOS-tutkimusyksikkö, Helsinki & Ekosysteemit ja Ympäristö -tutkimusohjelma, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0002-0390-8044

DOI:

https://doi.org/10.30663/ay.152069

Avainsanat:

irtikytkentä, luonnonvarojen käyttö, ilmastonmuutos

Abstrakti

Irtikytkennäksi (decoupling) kutsutaan kehityskulkua, jossa talouden kasvu ei enää aiheuta niin paljon ympäristöhaittaa kuin aiemmin. Irtikytkentä asettuu välttämättömyydeksi, jos yhtä aikaa tavoitellaan talouskasvua ja ekologista kestävyyttä. Tarkastelemme talouden ja ympäristökuorman irtikytkentää ensin käsitteellisellä tasolla ja sitten empiirisesti, kohteena Suomi. Artikkelin käsitteellisessä osiossa erittelemme erilaisia irtikytkennän lajeja ja niiden toteuttamisen haasteita. Helpompien ja vaikeampien irtikytkennän muotojen analyysi tekee selkeämmin näkyväksi irtikytkennän vaativuuden. Ekologisesti kestävän talouden saavuttamiseksi tarvittava absoluuttinen, pitkäaikainen ja riittävän nopea koko taloutta koskeva irtikytkentä on huomattavasti haastavampi tehtävä kuin kirjallisuudessa esitetyt tapaukset yksittäisen ympäristöhaitan tai yksittäisen talouden osa-alueen irtikytkennästä. Artikkelin Suomea koskevassa osiossa tarkastelemme bruttokansantuotteen irtikytkennän mahdollisuutta luonnonvarojen kulutuksesta ja kasvihuonekaasupäästöistä. Tuloksena esitämme, että luonnonvarojen kulutuksen irtikytkentä vaatisi, että vuonna 2050 käytetystä materiaalista saataisiin 6,6 kertaa enemmän rahamääräistä arvoa kuin vuonna 2022 samalla kun materiaaleja käytettäisiin noin yksi neljäsosa nykyisestä. Vastaavasti kasvihuonekaasupäästöjen onnistunut irtikytkentä vaatisi nettopäästöjen irtikytkentävauhdin kolminkertaistamista. Arviot vahvistavat aikaisemman tutkimuskirjallisuuden havaintoja: talouden kasvun yhdistäminen ympäristökuorman vähentämiseen on mittakaavaltaan suurempi haaste kuin esimerkiksi julkisesta keskustelusta usein välittyy.