Pyhä, paha turve: pyhyys ja perintö energiaturvetuotannon alasajon yhteydessä käytetyissä diskursseissa 2020-luvun Suomessa

Abstrakti

Verotuksen muutoksista johtuva energiaturvetuotannon alasajo vuosien 2020 ja 2021 aikana aiheutti turveyrittäjille merkittäviä taloudellisia menetyksiä ja synnytti huomattavaa yhteiskunnallista keskustelua. Tässä artikkelissa olen tarkastellut energiaturvetuotannon alasajon ympärillä käydystä keskustelusta löytyviä diskursseja ja tulkinnut niitä pyhän ja perinnön käsitteiden avulla. Pyhyys tarkoittaa yhteisöllisesti erityiseksi asetettuja asioita, joihin liittyy voimakas normatiivinen ulottuvuus. Perinnön ymmärrän tässä artikkelissa kulttuurisena prosessina, jonka avulla yhteisöt antavat merkityksiä ja rakentavat omaa käsitystään maailmasta. Näin perinnön käsite paljastaa turvetuotantoon liitetyn merkityksellisyyden, ja pyhyyden käsite normatiivisuudellaan tarjoaa selityksen energiaturvetuotannon alasajon synnyttämille voimakkaille reaktioille. Energiaturvetuotantoa sekä puolustettiin että vastustettiin diskursseilla, joissa nimettiin pyhiksi erilaisia asioita: ilmasto, talous, huoltovarmuus, oikeudenmukaisuus ja traditio. Erityisesti turvetuottajat käyttivät traditiodiskurssia merkityksellistämään turvetuotantoa, ei vain elinkeinona, vaan myös tärkeänä elementtinä identiteettinsä ja maailmankatsomuksensa rakentumisessa. Pyrin osoittamaan, että erilaisten (ammatti)ryhmien perinnön ja pyhinä pidettyjen asioiden tunnistaminen ja huomioiminen, saattaa edesauttaa merkittävästi siirtymiä kohti kestävämpää yhteiskuntaa. Jos nämä jäävät huomiotta, seurauksena saattaa olla tulehtunut ja riitaisa murros, jollainen energiaturvetuotannon alasajon yhteydessä koettiin.