Oikeudenmukainen kestävyysmurros luonnonvarojen hallinnassa: kirjoittajakutsu Alue ja Ympäristö -lehden teemanumeroon 2/2023
Alue ja Ympäristö -lehden vuoden 2023 teemanumero "Oikeudenmukainen kestävyysmurros luonnonvarojen hallinnassa" julkaistaan loppuvuodesta 2023. Toivomme yhteydenottoja ja kirjoitustarjouksia 1.3.2023 mennessä. Käsikirjoitukset voivat olla luonteeltaan empiirisiä analyysejä, tapaustutkimuksia tai teoreettisia tai käsitteellisiä katsauksia. Empiiriset analyysit voivat perustua joko laadulliseen tai määrällisiin aineistoihin. Toivotamme tervetulleiksi paikallisten, alueellisten tai kansallisten analyysien ohella myös Suomea asemoivat kansainväliset vertailututkimukset. Käsikirjoituksia otetaan vastaan sekä suomeksi että englanniksi. Teemanumeron toimittavat Mikko Weckroth (Luonnonvarakeskus), Jaana Sorvali (Luonnonvarakeskus), Annika Lonkila (Suomen ympäristökeskus) ja Jari Lyytimäki (Suomen ympäristökeskus).
***
Kirjoittajakutsu Alue ja Ympäristö -lehden teemanumeroon 2/2023: Oikeudenmukainen kestävyysmurros luonnonvarojen hallinnassa
Suomalainen hyvinvoinnin luomisen ja ylläpidon malli on rakennettava lähivuosikymmeninä uudelleen niin, että se sopeutuu luonnonvarojen kestävän käytön asettamiin rajoihin. Esimerkiksi Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä edellyttää laaja-alaisia ja nopeita rakenteellisia ja systeemisiä muutoksia kaikilla sektoreilla. Muutosten suuruuden ja perusteellisuuden vuoksi on alettu puhua kestävyyssiirtymästä tai astetta syvemmästä kestävyysmurroksesta. Demokraattisissa järjestelmissä haasteena ei ole pelkästään yhteiskunnallisen toiminnan sopeuttaminen ympäristön kantokyvyn raameihin vaan myös siirtymäprosessien ja niiden lopputulosten reiluus eli hyväksyttävyys eri väestöryhmien osalta. Miten määrittelemme hyvinvoinnin uudelleen ja kuinka huolehdimme sen jakautumista oikeudenmukaisesti eri aikojen, alueiden ja ihmisryhmien – tai jopa eri lajien – välillä?
Reilu kestävyysmurros kytkeytyy legitimiteetiltään pitkälti maaseudulla sijaitsevien luonnonvarojen hyödyntämiseen ja niihin nojaaviin elinkeinoihin. Tutkimukset ovat havainneet kaupunkien ja maaseudun välisiä eroja äänestyskäyttäytymisessä ja myös yleisissä ilmastonmuutosta ja kestävyysmurroksen tarpeellisuutta koskevissa asenteissa. Siten on esitetty, että kestävyyspuheessa on itsessään niin sanottu urbaani vinouma, jossa varsinkin kaupungit asemoituvat kestävyysongelmien aktiivisiksi ratkaisijoiksi. Tästä johtuen kestävyysmurros voi näyttäytyä leimallisesti urbaanina projektina heikentäen kestävyyteen tähtäävien poliittisten toimien legitimiteettiä kaupunkien ulkopuolella ja mahdollisesti lisäten sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta ja polarisaatiota.
Maaseudun luonnonvarojen käyttöön liittyvien ristiriitojen ja epäoikeudenmukaisuuksien tunnistaminen ja sitä kautta kestävyysmurrokseen tähtäävien politiikkaohjelmien ja tavoitteiden oikeudenmukaisuuden vahvistaminen onkin tärkeä osa suomalaisen kestävyysmurroksen mallia. Tarvitsemme analyysejä, jotka pureutuvat kestävyysmurroksen tuottamien hyötyjen ja mahdollisten haittojen jakautumiseen luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvien elinkeinojen näkökulmista (esimerkiksi maatalous ja ruokatuotanto, metsä- ja biotalous sekä luonnon virkistyskäyttö). On myös tärkeää huomioida sektoreiden ja alueiden välinen keskinäisriippuvuus, jossa alueellisten luonnonvararesurssien kestävään käyttöön voi sisältyä eri toimijoiden lisäksi myös politiikkalohkojen ja -ohjelmien kesken ristiriitaisia tavoitteita ja odotuksia.
Useat kestävyysmurrokseen tähtäävät ylemmän tason politiikkatoimet konkretisoituvat paikallisesti maankäyttöön liittyvissä kiistoissa. Paikallisten maankäyttöön liittyvien jopa keskenään ristiriitaisten tavoitteiden kautta avautuu siten näkymiä laajempiin ja pitkäkestoisiin haasteisiin ja ratkaisuihin. Esimerkiksi Suomen metsien odotetaan toimivan kestävyysmurroksen mahdollistamiseksi sekä hiilinieluina ja biodiversiteetin turvaajina että taloudellisen kestävyyden ja maaseutuelinkeinojen lähteenä. Samalla ruuantuotanto ja maanviljely kamppailee välittömien toimeentulo-ongelmien ja investointikyvykkyyden kanssa. Lisäksi kestävien energiaratkaisujen ja erityisesti tuulivoiman rakentaminen nostaa esille maankäytön ristiriitoja liittyen maisema-, luonto- ja virkistysarvoihin.
Alueellisuus luonnonvarojen hallinnassa liittyy myös monitasoisen hallinnan (multi-level governance) käsitteeseen, jossa luonnonvarojen käyttöön kohdistuu säätelyä ja lainsäädäntöä eri aluetasoilta. Esimerkiksi keskustelu EU-pohjaisesti valmistellusta ennallistamisasetuksesta on osoittanut, että ylikansallisten ja kansallisten tavoitteiden ja velvoitteiden yhteensovittaminen on haastavaa.
Tarvitsemme siis alueellisen kontekstin tunnistavaa ja paikallisia ratkaisuja hakevaa tietoa oikeudenmukaisesta kestävyysmurroksesta.
Toivomme teemanumeroon käsikirjoituksia mm. seuraavista teemoista:
1. Maaseudun maankäyttöön ja luonnonvarojen käyttöön liittyvät oikeudenmukaisuuskysymykset, paikalliset konfliktit ja ratkaisut.
2. Luonnonvarojen käyttöön ja kestävyysmurrokseen liittyvät oikeudelliset näkökulmat ja kestävyysmurroksen sääntely.
3. Luonnonvarojen käyttöön liittyvät monitasohallinnan (multi-level governance) haasteet ja ratkaisut. Eri politiikkasektoreiden ja tasojen yhteensovittaminen kestävyysmurroksen hallitussa ja reilussa toteuttamisessa.
4. Luonnonvarojen käyttö, kestävyysmurros ja erityisen haavoittuvassa asemassa olevat ihmisryhmät, kuten alkuperäiskansat, ikääntyvät ja lapset sekä taloudellisesti, sosiaalisesti, digitaalisesti tai muilla tavoin syrjään sysätyt.
Käsikirjoitukset voivat olla luonteeltaan empiirisiä analyysejä, tapaustutkimuksia tai teoreettisia tai käsitteellisiä katsauksia. Empiiriset analyysit voivat perustua joko laadulliseen tai määrällisiin aineistoihin. Toivotamme tervetulleiksi paikallisten, alueellisten tai kansallisten analyysien ohella myös Suomea asemoivat kansainväliset vertailututkimukset. Käsikirjoituksia otetaan vastaan sekä suomeksi että englanniksi.
Toivomme yhteydenottoja ja kirjoitustarjouksia 1.3.2023 mennessä. Alue ja Ympäristö -lehden kirjoittajaohjeita noudattavat vertaisarvioitavat artikkelikäsikirjoitukset (5000–7000 sanaa) ja vertaisarvioitavat katsaukset (korkeintaan 2500 sanaa) tulee lähettää arvioitavaksi 31.5.2023 mennessä. Kaikki tekstit lähetetään lehden verkkosivujen kautta. Huomioithan ohjeistuksen lähdeviittauskäytäntöön, joka löytyy lehden verkkosivujen kirjoittajaohjeista.
Teemanumeron toimittavat Mikko Weckroth (Luonnonvarakeskus), Jaana Sorvali (Luonnonvarakeskus), Annika Lonkila (Suomen ympäristökeskus) ja Jari Lyytimäki (Suomen ympäristökeskus).
Yhteydenotot Mikko Weckrothille (mikko.weckroth(at)luke.fi) tai lehden päätoimittajalle Nina Nygrenille (päätoimittaja@ays.fi).
