Elinkeinotoiminnan käytännöt ja reilun siirtymän mahdollisuudet Portugalin supistuvalla maaseudulla

Abstrakti

Tämä tutkimus tarkastelee reilun siirtymän mahdollisuuksia supistuvan maaseudun kontekstissa, jossa siirtymäpolitiikan haasteiksi tunnistetaan supistumisen kokemukset ja niiden kapitalosentriset tulkinnat. Siirtymän mahdollisuuksia tutkitaan ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen pyrkivän elinkeinotoiminnan käytäntöjen sekä aluekehityksen vakiintuneiden instituutioiden näkökulmasta. Tutkimus kysyy, miten ekososiaalinen elinkeinotoiminta voi edistää reilua siirtymää supistuvan maaseudun oloissa ja millaisia jännitteitä ekososiaalisen elinkeinotoiminnan ja aluekehityksen instituutioiden välillä ilmenee, kun kapitalosentrismiä haastavat poliittiset käytännöt valtavirtaistuvat. Empiirisesti tutkimus koskee kolmen elinkeinotoimijan työtä Alentejon alueella Portugalissa. Tutkimusaineisto on kerätty laadullisten teemahaastattelujen, fokusoidun etnografian ja dokumenttianalyysin avulla vuoden 2019 aikana. Ekososiaalinen elinkeinotoiminta voi edistää reilua siirtymää kiinnittämällä nuoria, koulutettuja aktiiveja sekä globaalin kansalaistoiminnan verkostoja maaseudun paikallistalouteen ja -yhteisöihin. Samanaikaisesti elinkeinotoimijoiden haasteena on vastata puuttuvien peruspalveluiden ja toimeentulon tarpeeseen. Siinä onnistuessaan ne voivat tarjota pitkäjänteisen, tilanteisen oppimisen paikkoja taloudellisen vastuun ja kestävän hyvinvoinnin toteuttamisesta maaseudun arjessa. Tämä mahdollisuus jää toistaiseksi institutionalisoituneen kapitalosentrisen aluekehityksen kehyksessä huomaamatta, missä kehityksen ongelma määrittyy suhteellisen taantumisen kautta. Talouden supistuminen kriisin johdosta voi edesauttaa ekososiaalisten elinkeinojen skaalautumista, mutta nopea kasvu voi riskeerata niiden vakauden ja kestävyyden.