Aineellisen politiikka kiertotaloudessa

Lantaylijäämän mutkikas matka resurssiksi

Abstrakti

Kiertotalouden edistäminen on 2010-luvun lopulla nostettu Suomessa keskeiseksi politiikkatavoitteeksi. Materiaalivirtojen sulkeutumista yleisellä tasolla kuvaavat kiertotalousmallit eivät kuitenkaan tarjoa selkeitä ohjenuoria siihen, millä tavoin ja kenen toimesta kiertotaloussiirtymä tapahtuu. Me kysymme tässä artikkelissa, mitä kiertotalouspilottien tutkimuksella voi oppia kiertotalouden edistämiseen liittyvistä laajemmista yhteiskunnallisista jännitteistä. Analyysimme kohteena on yhden kiertotalouden pioneeriyrityksen kamppailu lannan muuntamiseksi sikatalouden tuottamasta haitallisesta ylijäämästä hyödyntämiskelpoiseksi ravinnetuotteeksi ja energiantuotannon raaka-aineeksi. Tutkimme, millaisiin aineellisiin järjestyksiin toimijat törmäävät etsiessään ratkaisuja kiertotalouden peruskysymykseen, ylijäämäisten materiaalien muuntamiseen resurssiksi. Tarkastelemme kokeiltuja kiertotalousratkaisuja metabolisia suhteita uudelleen järjestelevinä teknologioina, jotka ovat poliittisia siinä mielessä, että ne pyrkivät avaamaan uusia tulevaisuuspolkuja intensiiviselle eläintuotannolle. Samalla ne törmäävät erilaisiin olemassa olevaa yhteiskunnallista järjestystä ylläpitäviin hallinnan teknologioihin ja kategorisointeihin, kuten ympäristötukijärjestelmään. Näiden törmäysten kautta paljastuu sellaisia kiertotaloussiirtymään liittyviä yhteiskunnallisia jännitteitä, jotka eivät artikuloidu poliittisilla areenoilla määrittelykamppailuina tai konflikteina. Väitämme, että konkreettisten kiertotalouspyrkimysten analyysi nostaa esille sen intressien, solidaarisuuksien ja historiallisten polkuriippuvuuksien kirjon, joka yleisen tason poliittisissa kiertotalousohjelmissa peittyy markkinointipuheen taakse.