Jälkiteolliset luontoarvot ja materialismit metsätalouden muokkaamassa maisemassa
DOI:
https://doi.org/10.30663/ay.94540Avainsanat:
jälkiteollinen materialismi, monitoiminnallinen metsämaisema, luonnonvarojen arvottaminen, ihmislähtöinen luontosuhde, kertomushaastatteluAbstrakti
Luontosuhteen materialistisuutta määritettäessä huomio kiinnittyy tyypillisimmin teolliseen tuotantoon ja luontomateriaaleista valmistettuihin hyödykkeisiin. Jälkiteollista luontosuhdetta kuvaavat materialistisuudet jäävät tällöin herkemmin määrittelemättä tai tulevat niputetuiksi jälkimaterialistisina materiaalittomiksi. Tavoitteenani ei ole hylätä luonnon teollista käyttöä ja luonnosta valmistettuja hyödykkeitä materialistisen luontosuhteen arkkityyppeinä vaan rikastuttaa käsitystä jälkiteollisiksi määrittyvien hyödyntämistapojen materialistisesta perustasta ja luonnon välineellisyydestä. Tulkitsen luonnon arkista käyttöä ja luontosuhdetta kuvaavien kertomushaastattelujen pohjalta, millaisia jälkiteollisia materialismeja monitoiminnallisen metsämaiseman hyödyntämiseen liittyy. Tutkimus on toteutettu Lieksan itäisiin osiin keskittyvänä tapaustutkimuksena, jossa tarkasteltavaa luonnonvara-aluetta on lähestytty metsätalouden muokkaamana maisemana. Aineisto koostuu paikallisten asukkaiden kertomushaastatteluista, jotka muodostavat perustan materialismien analyysille. Tulosten perusteella jälkiteolliset käyttötavat ovat pitkälti vähintäänkin välillisesti erilaisiin materialismeihin kytköksissä. Lopullinen hyöty voi olla luonnosta saatu materiaaliton virkistäytymisen kokemus, mutta sen kokemuksen saavuttamiseksi tarvitaan materialistisia lisävarusteita, tai luontoa itsessään on muokattava materialistisin keinoin. Jälkiteollisen luontosuhteen materialistisuus voidaan analyysin perusteella tyypitellä neljään kategoriaan: loppuhyödyn määrittelemä hyödykeperustaisuus, luonnon muokkaaminen välilliseksi infrastruktuuriksi, luonnon kuluttaminen välillisesti infrastruktuurina ja luontosuhteen epäsuoran välillisesti mahdollistava hyödykeperustaisuus. Tutkimustulokset näyttävät hälventävän teollisten ja jälkiteollisten käyttötapojen vastakkainasettelua, vaikka arkipäivän konflikteiltakaan ei vältytä. Konsensus näyttää edellyttävän sitä, että luontoa tuhotaan ja muokataan kuhunkin tarkoitukseen muut käyttäjät huomioivalla tavalla ja vain siltä osin kuin on välttämätöntä.
Tiedostolataukset
Julkaistu
Numero
Osasto
Lisenssi
Copyright (c) 2020 Maija Elina Halonen
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
Artikkelin lähettämisen yhteydessä tekijä hyväksyy sähköisen kustannussopimuksen (avaa linkki ja LUE!). Kustannussopimus kattaa kirjoituksen julkaisun Alue ja ympäristö -lehden paperi- ja/tai verkkolehdessä Open Access -periaatteiden mukaisesti Creative Commons Attribution 4.0 -lisenssillä [https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/]. (huom! muutettu 29.5.2018!) Ehdot antavat kenen tahansa ilman korvausta kopioida teosta ja levittää sitä edelleen missä tahansa välineessä ja muodossa muutettuna tai muuttamattomana edellyttäen että teoksen julkaisemisen yhteydessä ilmoitetaan tekijän tai tekijöiden nimi ja noudatetaan muita lisenssin ehtoja. Tekijänoikeuksista saa lisätietoa Kopioston sivuilta.
Alue ja ympäristö on tieteellinen aikakausjulkaisu, joka ei tavoittele kaupallista hyötyä vaan kustannussopimuksen tavoitteena on tunnustaa tekijän moraaliset oikeudet teokseen ja mahdollistaa Alue ja ympäristö -lehden tarjoama tieteellisen tiedon levittäminen niin painetussa muodossa kuin sähköisillä foorumeilla
Julkaistujen artikkeleiden metadatan käyttölisenssi on Creative Commons CC0 1.0 Universal (CC0 1.0).
Lisätietoa avoimesta julkaisemisesta:
