Toimeentulo monimuotoisella maaseudulla - Kirjoituskutsu Alue ja Ympäristö -lehden teemanumeroon 2/2024

Toimeentulo monimuotoisella maaseudulla: taidot, suhteet ja merkitykset

Maaseutu on viimeisen sadan vuoden aikana täyttynyt teollisen elämänmuodon määräämistä merkityksistä. Luonnonvarojen ylikulutukseen perustuvassa kasvutalouden paradigmassa maaseutu on näyttäytynyt ensisijaisesti talouden ydinalueita palvelevana resurssivarantona. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti maaseutua tyypillisesti kuvataan kuihtuvana syrjäseutuna, jonka vääjäämätön alamäki alkoi 1960- ja 1970-lukujen rakennemuutoksesta. Maatilojen määrän vähenemisestä ja muuttotappioista huolimatta maaseutu on kuitenkin sinnitellyt ja paikoin jopa kukoistanut. Vaikka mielikuvat maaseudusta usein liittyvät autioituneisiin kyliin ja palveluiden kaikkoamiseen, on maaseudun “tyhjentyminen” monin paikoin pysähtynyt, ja julkisessa keskustelussa havaitaan merkkejä maaseudun elinvoiman uudesta noususta (ks. esim. YLE 2020). Myös suomalaisessa maaseutu- ja kylätutkimuksessa on tunnistettu tuotanto- ja kasvukeskeisyydestä irrottautuvia maaseudun elämäntapoja ja liikehdintää produktivististen käytäntöjen ja vapaa-ajan kulutusidyllin ohella (ks. Rannikko ym. 2016).

2020-luvun maaseutu on alati muuttuva erilaisten toimijoiden ja käytäntöjen kenttä (esim. Halfacree 2007). Maaseudulla voidaan hahmottaa rakentuvan luontokulttuurisia verkostoja ja monilajisia yhteisöjä, joissa toimeentulo jäsentyy moninaisten ja monipaikkaisten suhteiden kautta paikallisiin tietoihin ja taitoihin kytkeytyen. Siten toimeentulo maaseudulla ei viittaa vain elantoon ja tulovirtoihin, vaan myös toimeen tulemiseen toisten maaseudun toimijoiden kanssa (Houtbeckers & Kallio 2022; Savinotko 2022). Verkostomaiset, ei-vain-inhimilliset, teknologiavälitteiset ja erilaisten erojen halkomat maaseutuyhteisöt ovat jatkuvassa liikkeessä rakentaen moninaisia tulevaisuudenkuvia. Monimuotoinen maaseutuelo on myös toisin tekemistä, vastavirtaan kulkemista, epävarmuuksiin varautumista sekä huolenpitoa kanssaeläjistä.

Yhtenä ratkaisuna aikamme ekososiaalisiin ongelmiin on ehdotettu talouden vahvempaa juurruttamista paikallistasolle ja maanläheisiin käytäntöihin. Talouden painopisteen siirtämisen kohti maaseudun paikallisuuksia on esitetty pienentävän ekologista jalanjälkeä, vahvistavan paikallisia sosiokulttuurisia siteitä ja tarjoavan mielekästä toimeentuloa (esim. Shiva 2008; Smaje 2020; Levasseur ym. 2022; ks. myös Heiskanen & Rinkinen 2023). Maaseutuvetoisissa paikallistalouksissa alueen kotitalouksien, yhteisöjen, paikkakunnan tai seudun voi olla mahdollista vähentää riippuvuuttaan ailahtelevasta ja talouskasvuun sidotusta maailmantaloudesta hyödyntämällä alueellisia voimavaroja ja resursseja esimerkiksi ruoan ja energian tuottamisessa.

Monimuotoiseen ja muuttuvaan maaseutuun liittyvien jaettujen ymmärryksien, “tajujen” sekä vaihtoehtoisen käytäntöjen tunnistaminen ja tutkiminen vaativat epistemologista herkkyyttä, jopa paradigmojen murtumista. Maaseudun uutta tai vaihtoehtoista teoretisointia tehdään erilaisista käsitteellisistä viitekehyksistä käsin muun muassa yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen, maantieteiden, antropologian sekä poliittisen ekologian ja talouden kentillä. Näiden lähestymistapojen piirissä on käsitelty ja käsitteellistetty sitä, miten talouksia, toimeentuloja ja yhteisöjen käytäntöjä ei voi kytkeä irti materiasta, paikasta tai monilajisista suhteista.

Maaseudun monimuotoisuutta erilaisten toimeentulomuotojen ja toimeen tulemisen merkitysten näkökulmasta tutkivan teemanumeron kirjoituskutsu kohdentuu seuraaviin kolmeen aihepiiriin:

1. Maaseudun suhteiden ja käytäntöjen monimuotoisuus ja monipaikkaisuus sekä niihin liittyvät toimijoiden ja toimijuuksien tarkastelut: Keitä inhimillisiä ja ei-inhimillisiä toimijoita tulee – tai voi – sisällyttää tarkasteluihin? Millaisilla menetelmillä suhteiden ja toimijuuden monimuotoisuutta voidaan tarkastella? Millaisia ongelmia liittyy suhteiden monimuotoisuuden huomioimiseen? Miten tutkia monilajisia toimijuuksia?
2. Toiminnan ja toimeentulojen monimuotoiset tavoitteet: Millaisia päämääriä ja/tai päämäärien uudelleenmäärittelyä monimuotoiseen maaseutuun liittyy? Miten toiminnan tavoitteita ja visioita legitimoidaan eri mittakaavoissa? Mitä kasvutalouden jälkeinen tai jälkiproduktivistinen maaseutu käytännössä tarkoittaa, ja millaisia toimeentulomuotoja se edellyttää?
3. Monimuotoisen maaseudun taidot ja organisoitumisen muodot: Millaisia taitoja monimuotoisen maaseudun toimintaan liittyy? Miten näitä taitoja voidaan tukea eri organisoitumisen muodoilla? Millaisia inhimillisen ja ei-inhimillisen toiminnan kollektiivisia muotoja monimuotoinen maaseutu mahdollistaa? Miten käytäntöyhteisöihin tullaan ‘taitaviksi’ jäseniksi?

Kutsu on avoin moniteoreettisille ja monimenetelmällisille tarkasteluille. Tarjottavat tekstit voivat olla empiirisiä, teoreettisia tai metodologisia. Maaseudun kontekstissa korostuvat erityisesti ruoantuotannon ja paikallistalouksien merkitys, mutta tekstit voivat tarkastella myös muita empiirisiä ilmiöitä. Käsikirjoituksia otetaan vastaan ensisijaisesti suomeksi.

Määräajat ja yhteydenotot

Toivomme yhteydenottoja ja kirjoitustarjouksia sähköpostitse 1.2.2024 mennessä. Kirjoitustarjoukset tai ehdotukset teksteiksi voivat olla lyhyitä (n. 200 sanan) kuvauksia suunniteltujen käsikirjoitusten sisällöstä, menetelmistä ja teoreettisista viitekehyksistä, ja niissä voi myös kertoa tutkimuksen valmiusasteesta.

Alue ja Ympäristö -lehden kirjoittajaohjeita noudattavat vertaisarvioitavat artikkelikäsikirjoitukset (5000–7000 sanaa) ja vertaisarvioitavat katsaukset (korkeintaan 2500 sanaa) tulee lähettää arvioitavaksi 30.4.2024 mennessä. Kaikki tekstit lähetetään lehden verkkosivujen kautta: https://aluejaymparisto.journal.fi/about/submissions. Huomioithan ohjeistuksen lähdeviittauskäytäntöön, joka löytyy lehden verkkosivujen kirjoittajaohjeista.

Teemanumeron toimittavat Jenny Rinkinen (Helsingin yliopisto) ja Pieta Savinotko (Itä-Suomen yliopisto) sekä Eeva Houtbeckers (Turun yliopisto), Galina Kallio (Helsingin yliopisto) ja Toni Ruuska (Helsingin yliopisto).

Yhteydenotot Jenny Rinkiselle (jenny.rinkinen@helsinki.fi), Pieta Savinotkolle (pieta.savinotko@uef.fi) tai lehden päätoimittajille.

 

Lähteet

Halfacree, K. (2007) Trial by space for a 'radical rural': Introducing alternative localities, representations and lives. Journal of Rural Studies 23(2) 125–141. https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2006.10.002

Heiskanen, E., & Rinkinen, J. (2023) Paikallinen ilmastotoiminta kymmenen vuoden perspektiivistä. Alue ja Ympäristö. 52(1) 147–150. https://doi.org/10.30663/ay.127386

Houtbeckers, E. & Kallio, G. (2022) Kohti vahvaa kestävyyttä ja heikkoa tietämistä: Monilajista toimeen tulemista pohjolassa. Elonkehä 3. <https://www.elonkeha.com/vuosi-2022>

LeVasseur, T., Ruuska, T. & Heikkurinen, P. (2021) Imagining a Prosperous Periphery for the Rural in 2050 and Beyond. Teoksessa Filho, L.W. ym. (toim.)Handbook of Sustainability Science in the Future. Springer Nature, Lontoo. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-030-68074-9_12-1

Rannikko, P. (toim.) (2016) Kotona, kylässä, liikkeellä: Sivakka ja Rasimäki arjen ja mielen tiloina. SKS, Helsinki.

Savinotko, P. (2022) Omakätisen ruoantuotannon monilajiset taloudet. Tampereen yliopiston väitöskirjat 690, Tampereen yliopisto. <https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2612-8>

Shiva, V. (2008) Soil not Oil: Climate Change, peak oil and food security. Zed Books, Lontoo.

Smaje, Chris (2020) Small Farm Future: making the case for a society built around local economies, self-provisioning, agricultural diversity, and a shared earth. Chelsea Green Publishing, White River Junction ja Lontoo. 

YLE (2020) Murtuuko megatrendi? – Maallemuutto voikin olla tulevaisuudessa suosittua. <https://yle.fi/a/3-11233350>.