Ekogentrifikaatio

kaupunkien kestävyysmurroksen kiusallinen seuralainen

Kirjoittajat

  • Antti Wallin Tampereen yliopisto

Avainsanat:

ekogentrifikaatio, kestävyysmurros, kestävä kaupunkikehitys, alueellinen erilaistuminen

Abstrakti

Kaupungistuminen jatkuu ja kaupunkimaisen elämäntyylin suosio kasvaa edelleen. Taloudellisten kasvuvaatimusten lisäksi kaupungit yrittävät nyt pikaisesti vastata kestävän kehityksen vaatimuksiin. Käynnissä on kaupunkien kestävyysmurros, jota tehdään erilaisten kestävyystoimien avulla. Käyttämättömäksi jääneitä teollisuusalueita puhdistetaan ja muutetaan asuin- ja liikekäyttöön, puistoja ja viheralueita rakennetaan teollisen infrastruktuurin tilalle, kiinteistöihin tehdään energiaremontteja ja alueita valmistellaan kohtaamaan ilmastonmuutoksen seuraukset. Kaupunkien kestävyystoimet nostavat asumisen hintaa ja houkuttelevat hyvätuloisia ihmisiä ydinkaupunkiin palveluiden, liikenneyhteyksien ja puistojen äärelle. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen ekogentrifikaatiota. Tutkimuskirjallisuuden pohjalta tekemäni määritelmän mukaan ekogentrifikaatio on symbolisten ja/tai materiaalisten ekologisten toimien avulla tahallisesti tai tahattomasti tuotettua alueen asukasrakenteen sosioekonomista muutosta varakkaiden alueeksi. Etsin tutkimuskirjallisuudesta vastausta kysymykseen, miten kaupunkien kestävyysmurros mahdollisesti vaikuttaa alueelliseen erilaistumiseen. Kysyn kirjallisuudelta, millaisia muotoja ekogentrifikaatiolla on, miten kestävyysmurros vaikuttaa alueellisen erilaistumisen dynamiikkaan ja mitä asialle pitäisi tehdä. Vastaavaa keskustelua ei olla Suomessa vielä juuri käyty. Tutkimus tuo lisää tietoa kestävyysmurroksen toisinaan yllättävistäkin sosiaalisista seurauksista. Ekohyvinvointivaltion kehittämisessä näihin tulee kiinnittää huomiota, mikä edellyttää empiirisen tutkimuksen kohdistamista kaupunkien kestävyystoimien moninaisiin vaikutuksiin.

Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2021-12-15

Viittaaminen

Wallin, A. (2021). Ekogentrifikaatio: kaupunkien kestävyysmurroksen kiusallinen seuralainen . Alue ja Ympäristö, 50(2), 101–116. https://doi.org/10.30663/ay.107779