Pelkkä ekologinen kompensaatio ei takaa ekologisesti kestävää maankäyttöä

Kommentti Hytösen ja Tupalan artikkeliin

Kirjoittajat

  • Joel Jalkanen Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto
  • Johanna Tuomisaari Jyväskylän yliopisto
  • Eini Nieminen Jyväskylän yliopisto
  • Suvi Huttunen Suomen ympäristökeskus
  • Heini Kujala Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto
  • Minna Pappila Suomen ympäristökeskus
  • Panu Halme Jyväskylän yliopisto

Avainsanat:

ekosysteemitilinpito, ekologinen kompensaatio, kestävä maankäytön suunnittelu, luonnonsuojelulaki

Abstrakti

Uudistuvan luonnonsuojelulain (HE 76/2022) myötä ekologinen kompensaatio on noussut Suomessa ajankohtaiseksi aiheeksi. Ekologinen kompensaatio on kiistelty aihe niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Jonne Hytönen ja Anna-Kaisa Tupala (2022) nostivat Alue ja ympäristö -lehden numerossa 1/2022 julkaistussa kirjoituksessaan ansiokkaasti esiin ekologisen kompensaation riskejä ja mahdollisuuksia ekologisesti kestävän maankäytön suunnittelun näkökulmasta. Yksinkertaistaen heidän mukaansa kompensaatio palvelee ”reformistista”, sallivaa suunnittelua, joka voi mahdollistaa ympäristöä heikentäville hankkeille ohituskaistan tai lupa-automaatin. Vaihtoehtoisesti, tiukat reunaehdot huomioiden, kompensaatio voisi tukea ”transformatiivista”, syvään kestävyyteen tähtäävää suunnittelua, joka tunnustaa planeettamme ekologiset rajat. Yksi tällainen reunaehto on vaatimus kompensaation viimesijaisuudesta ja lieventämishierarkian noudattamisesta (Hytönen & Tupala 2022, 190)...

Osasto
Epifyytti

Julkaistu

2022-12-01 — Päivitetty 2023-01-12

Versiot

Viittaaminen

Jalkanen, J., Tuomisaari, J., Nieminen, E., Huttunen, S., Kujala, H., Pappila, M., & Halme, P. (2023). Pelkkä ekologinen kompensaatio ei takaa ekologisesti kestävää maankäyttöä: Kommentti Hytösen ja Tupalan artikkeliin. Alue ja Ympäristö, 51(2), 153–156. https://doi.org/10.30663/ay.122244 (Original work published 1. joulukuuta 2022)