Ekoterveyskasvatuksen luonnos
DOI:
https://doi.org/10.30663/ay.83089Avainsanat:
Terveystieto, terveyden edistäminen, terveyskasvatus, ekoterveyskasvatusAbstrakti
Artikkelimme muotoilee ekologisoidun ja elämäkeskeisen terveyskasvatuksen, ekoterveyskasvatuksen, perusideaa. Ekoterveyskasvatus voidaan nähdä luonto-pohjaisena kokonaisratkaisuna, joka pitää toteutuessaan sisällään sekä erilaisten luonto-pohjaisten terveyden edistämiskeinojen esiintuomisen että vaikuttamisen vallalla oleviin ajattelutapoihin näiden ratkaisujen käyttämiseksi. Ekoterveyskasvatuksen lähtökohta on ihmisten terveyteen liittyvien ajattelu- ja toimintatapojen ekologisen uudelleenarvioinnin tarve ilmastonmuutoksen ja muiden ekokriisien aikakaudella. Tässä artikkelissa keskitytään nykyisten ajattelutapojen tunnistamiseen ja niiden muutostarpeiden hahmottamiseen. Analysoimme nykyisen terveyden edistämisen ja siihen liittyvän terveystiedon opetuksen filosofisia lähtökohtia ja perustelemme ekoterveyskasvatuksen tarvetta. Käytännöllisenä esimerkkinä viittaamme muun muassa peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden terveystieto -oppiaineen kuvaukseen, jonka individualistinen ja ihmiskeskeinen filosofinen pohjavire ylläpitää luonnosta irtautunutta terveyskäsitystä ja ajatusta terveyden edistämisestä. Perusväitteemme on, että luonnon kiertokuluista irtautunut ihminen ei tuota kestävällä tavalla terveyttä tai hyvää kasvatusta. Ekoterveyskasvatus perustuu teoreettisesti eko-oikeudenmukaisuuskasvatukseen, jossa ihminen ja muut eliöt ovat arvokkaita olentoja, joiden hyvinvointi kuuluu hyvän kasvatuksen alaan. Vain tuottamalla terveyttä ja hyvinvointia kaikille eläville olennoille ja näiden yhteisille hyvinvoinnin edellytyksille, ts. ekosysteemeille, voi ihminen tuottaa terveyttä itselleenkin.
Lähdeviitteet
Abram, D. (1997). Spell of the sensuous. Perception and language in a more-than-human world. New York: Vintage books
Achterhuis, H. (1993). Scarcity and sustainability. In Wolfgang Sachs (ed.) Global ecology. A new arena of political conflict. London & New Jersey: Zed books
Altvater, E. (2007). “The Social and Natural Environment of Fossil Capitalism”. Socialist Register 43 (1): 37-59.
Autio, T. (2002). Teaching under siege. Beyond the traditional curriculum studies and/or didaktik split. Tampere: Tampere university press.
Bai, H. (2009). Re-animating the universe: Environmental education and philosophical animism. Teoksessa M. McKenzie, H. Bai, P. Hart & B. Jickling (Eds.), Fields of green: Restorying culture, environment, education. New Jersey: Hampton Press: 135–151.
Berlin, I. (2001). Vapaus, ihmisyys ja historia. Helsinki: Gaudeamus
Bowers, C. (1995). Educating for an ecologically sustainable culture. Albany: State university of New York press.
Butler, C. & Friel, S. (2006). Time to regenerate: Ecosystems and health promotion. PLOS – Medicine 3, e394.
CPHA. (2015). Global change and public health. Addressing the ecological determinants of health. Canadian Public Health Association. Discussion Paper. https://www.cpha.ca/sites/default/files/assets/policy/edh-discussion_e.pdf
CPHA. (1992). Human and ecosystem health. Canadian Perspectives, Canadian Action. Canadian Public Health Association. https://www.cpha.ca/sites/default/files/assets/policy/ecosystem_health_e.pdf
Donovan, J. (2013). Eläinten oikeudet ja feministinen teoria. Teoksessa Elisa Aaltola (toim.) Johdatus eläinfilosofiaan. Helsinki: Gaudemus, 182-205
Friel, S., Dangour, A., Garnett, T., Lock, K., Chalabi, Z., Roberts, I., Butler, A., Butler, C. ym. (2009). Public health benefits of strategies to reduce greenhouse-gas emissions: food and agriculture. Lancet 374: 2016–2025.
Fromm, E. (1976). Tuhoava ihminen. Suom. Matti Kannosto. Helsinki: Kirjayhtymä
Gilbert, S. F. & Sapp, I. & Taubert, A. I. (2012). A symbiotic view of life: we have never been individuals. The quaterly review of biology 87 (4), 325-341
Griscom, Bronson W. et al., Natural Climate Solutions. PNAS. Vol. 114, No. 44. DOI: 10.1073/pnas.1710465114
Haahtela, T., Hanski, I., von Hertzen, L., Jousilahti, P., Laatikainen, T., Mäkelä, M., Puska, P., Saarinen, K. ym. (2017). Luontoaskel tarttumattomien tulehdustautien torjumiseksi. Duodecim 133: 19–26.
Haines, A., McMichael, A., Roberts, I., Woodcock, J., Markandya, A., Armstrong, B., Campbell-Lendrum, D., Dangour A., ym. (2009). Public health benefits of strategies to reduce greenhouse-gas emissions: overview and implications for policy-makers. Lancet 374: 2104–2014.
Hancock, T. (2015). Population health promotion 2.0: An eco-social approach to public health in the Anthropocene. Canadian Journal of Public Health 106, 4: e252–e255.
Hatten-Flisher, J. & Martusewicz, R. (2018). Ecofeminism and education. Oxford research Encyclopedia of education. http://oxfordre.com/education/view/10.1093/acrefore/9780190264093.001.0001/acrefore-9780190264093-e-136
Hickel, J. & Kallis, G. (2019). Is Green Growth Possible? New Political Economy. https://doi.org/10.1080/13563467.2019.1598964
Hollo, J. (1952). Kasvatuksen maailma. Porvoo: Werner Söderström osakeyhtiö
Hollo, J. A. (1931). Itsekasvatus ja elämäisen taito. Porvoo ja Helsinki: WSOY
IPCC, Climate Warming of 1,5°C. https://www.ipcc.ch/sr15/
IRP (International Resource Panel) 2017. Assessing global resource use: A systems approach to resource efficiency and pollution reduction. United Nations Environment Programme, Nairobi. http://www.resourcepanel.org/reports/ assessing-global-resource-use
Jokisaari, O-J. & Pulkki, J. (2018). Tuotemaailman umpikujasta luovuttamisen etiikkaan. Kilpailuyhteiskunnan radikaali toisinkuvittelu. Aikuiskasvatus 38 (3), 192-206.
Kaljonen, M & Peltola, T. & Kettunen, M. & Salo, M. & Furman, E. (2018). Kasvisruokaa kouluun – kokeileva tutkimus ruokavaliomurroksen tukena. Alue ja ympäristö 47(2), 32-47
Lakoff, G & Johnsson, M. (2003). Metaphors we live by. Chicago and London: The University of Chicago Press.
Landrigan, Philip J., Fuller, R., Acosta Nereus J R, ym. (2017). The Lancet Commission on pollution and health. Lancet 391, 462–512.
Lehtinen, I., Lehtinen, T., Kinnunen, J., Linnansaari, A. & Paakkari, O. (2017). Lukion Syke 2. Ihminen, ympäristö ja terveys. Otavan Kirjapaino Oy: Keuruu.
Macpherson, C. B. (1962). The political theory of possessive individualism. Oxford: Oxford University Press
Martusewicz, R. A. & Wilson, K. (2018). Chapter 7. Health as holism. In Martusewicz, R. A Pedagogy of Responsibility: Wendell Berry for EcoJustice Education. New York & London: Routledge
Martusewicz, R. A. & Edmundson, J. & Lupinacci, J. (2015). EcoJustice Education: Toward Diverse, Democratic, and Sustainable Communities. 2nd edition. New York & London: Routledge
Martusewicz, R. A. & Edmundson, J. & Lupinacci, J. (2011). EcoJustice Education: Toward Diverse, Democratic, and Sustainable Communities. New York & London: Routledge
Merchant, C. (1983). The death of nature. Women, ecology, and the scientific revolution. San Francisco: Harper & Row, publishers.
Mittelmark, M., Wold, B. & Samdal, O. (2012) The ecology of health promotion. Teoksessa Samdal, O. (toim.) An Ecological Perspective on Health Promotion Systems, Settings and Social Processes. Bentham Science Publishers, ProQuest Ebook Central. 85–89.
Motta, E., Raymann, K. & Moran, N. (2018). Glyphosate perturbs the gut microbiota of honey bees. PNAS 115 (41), 10305-10310. https://doi.org/10.1073/pnas.1803880115
Naess, A. (2016). Ecology of Wisdom. UK: Penguin books
Naess, A. (1989). Ecology, community and lifestyle. Käännös ja toim. David Rothenberg. Cambridge University Press
Noddings, N. (1986). Caring. A feminine approach to ethics & moral education. Berkeley: University of California Press
OECD (2001). OECD Environmental Strategy for the First decade of the 21st Century. http://www.oecd.org/environment/indicators-modelling-outlooks/1863539.pdf
Orr, D. W. (1994). Earth in mind. On education, environment, and the human prospect. Washington: Island press
Paakkari, L. & Paakkari, O. (2012). Health literacy as a learning outcome in schools. Health Education, 112 (2), 133-152. doi:10.1108/09654281211203411
Plumwood, V. (2002). Environmental culture: The ecological crisis of reason. London: Routledge
POPS (2014). Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus.
Potschin, M. & Kretsch, C. & Haines-Young, R. & E. Furman, Berry, P. & Baró, F. (2016). Nature-based solutions. In: Potschin, M. and K. Jax (eds): OpenNESS Ecosystem Services Reference Book. EC FP7 Grant Agreement no. 308428. www.openness-project.eu/library/reference-book Linkki tarkistettu 7.6.2019
Pulkkinen, T. (2003). Postmoderni politiikan filosofia. Helsinki: Gaudeamus
Pulkki Jani & Dahlin Bo & Värri Veli-Matti (2016). Environmental Education as a Lived-Body Practice? A Contemplative Pedagogy Perspective. Journal of Philosophy of Education 50 (2)
Rimpelä, M. (2005). Terveyspolitiikan uusi kieli. Joutavatko kansanterveyslain käsitteet historiaan? Yhteiskuntapolitiikka 70(1), 54–62.
Saari, A. & Salmela, S. & Vilkkilä, J. (2017). Bildung- ja curriculum-perinteet suomalaisessa opetussuunnitelma-ajattelussa. Teoksessa Tero Autio & Liisa Hakala & Tiina Kujala (toim.) Opetussuunnitelmatutkimus: keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere: Tampere University Press, 61-82.
Sachs, W. (1996) (toim.). Development dictionary. A guide to knowledge as power. New York & London: Zed books
Salminen, A. & Vaden, T. (2018). Elo ja anergia. Tampere: Niin & Näin.
Salminen, A. & Vaden, T. (2013). Energia ja kokemus. Naftologinen essee. Tampere: Niin & Näin.
Salonen, A. (2014). Ekososiaalinen hyvinvointiparadigma – yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan uusi suunta täyttyvällä maapallolla. Teoksessa Juha Hämäläinen (toim.) Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2014. Suomen sosiaalipedagoginen seura, 32-62.
Salonen, A. & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35(1), 4-15.
Scheiner, S. M & Willig, M. R. (2008). A general theory of ecology. Theoretical ecology 1, 28-29
Seed, J. & Macy, J. & Fleming, P. & Naess, A. (1988). Thinking like a mountain. Towards a council of all beings. Philadelphia: New society publishers
Seymour, V. (2016). The human-nature relationship and its impact on health: A critical review. Frontiers in Public Health 4, 260.
Shiva, V. (1996). Resources. Teoksessa Wolfgang Sachs (toim). Development dictionary. A guide to knowledge as power. Johannesburg, London, New Jersey: Witwaterstrand University Press & Zed books Ltd, 206-218.
Snyder, G. (2010). Erämaan opetus. Suom. T. Tähtinen. Turku: Savukeidas kustannus
STM. (2019a). Ympäristöterveys. http://stm.fi/ymparistoterveys linkki tarkistettu 22.3.2019
STM. (2019b). Terveyden edistäminen. https://stm.fi/terveyden-edistaminen
Swimburn, B., Kraak, V., Allender, S., Atkins, V., Baker, P., Bogard, J., Brinsden, H., Clvillo, A., ym. (2019). The global syndemic of obesity, undernutrion, and climate change: The Lancet Commision report. Lancet 393, 791-846.
Taylor, C. (1995). Autenttisuuden etiikka. Suom. T. Soukola. Helsinki: Gaudeamus
Terveystieto. (2018). Opetushallituksen verkkopalvelu. http://www.edu.fi/perusopetus/terveystieto
Vadén, T. & Salminen, A. (2018). Ethics, Nafthism, and the Fossil Subject. Relations 6:1. https://www.ledonline.it/index.php/Relations/article/download/1348/1051
Värri, V. M. (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino
Von Wright, G. (1987). Tiede ja ihmisjärki. Suunnistusyritys. Helsinki: Otava
Watts, N., Amann, M., Ayeb-Karlsson, S., Belesova, K., Bouley, T., Boykoff, M., Byass, P., Cai, W., ym. (2017). The Lancet countdown on health and climate change: from 25 years of inaction to a global transformation for public health. Lancet 391, 581-630.
WHO. (1986). Ottawa charter for health promotion. http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0004/129532/Ottawa_Charter.pdf
WHO. (2016). Shanghai Declaration on promoting health in the 2030 Agenda for sustainable development. http://www.who.int/healthpromotion/conferences/9gchp/shanghai-declaration.pdf?ua=1
WHO. (2017). Promoting health. Guide to national implementation of the Shanghai Declaration. Geneva: World Health Organisation. https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/260172/WHO-NMH-PND-18.2-eng.pdf
Wilenius, R. (1987). Kasvatuksen ehdot. Kasvatusfilosofian luonnos. Jyväskylä: Atena
Willett W, Rockström J, Loken B, ym. (2019). Food in the Anthropocene: the EAT-Lancet Commission on healthy diets from sustainable food systems. Lancet. 393: 447–492.
Ziarrusta, H. & Ribbenstedt, A. & Mijangos, L. & Picart‐Armada, S. & Perera‐Lluna, A. & Prieto, A. & Izagirre, U & Benskin, J. P. & Olivares, M. & Zuloaga, O. & Etxebarria, N. (2019). Amitriptyline at an Environmentally Relevant Concentration Alters the Profile of Metabolites Beyond Monoamines in Gilt‐Head Bream. Environmental Toxicology 39 (5)
xxx 2017.
xxx ym. 2017
xxx ym. 2015.
xxx ym. 2018.
xxx ym. 2019 (tulossa)
Tiedostolataukset
Julkaistu
Numero
Osasto
Lisenssi
Copyright (c) 2019 Jani Pulkki, Jutta Pulkki, Tere Vadén
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
Artikkelin lähettämisen yhteydessä tekijä hyväksyy sähköisen kustannussopimuksen (avaa linkki ja LUE!). Kustannussopimus kattaa kirjoituksen julkaisun Alue ja ympäristö -lehden paperi- ja/tai verkkolehdessä Open Access -periaatteiden mukaisesti Creative Commons Attribution 4.0 -lisenssillä [https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/]. (huom! muutettu 29.5.2018!) Ehdot antavat kenen tahansa ilman korvausta kopioida teosta ja levittää sitä edelleen missä tahansa välineessä ja muodossa muutettuna tai muuttamattomana edellyttäen että teoksen julkaisemisen yhteydessä ilmoitetaan tekijän tai tekijöiden nimi ja noudatetaan muita lisenssin ehtoja. Tekijänoikeuksista saa lisätietoa Kopioston sivuilta.
Alue ja ympäristö on tieteellinen aikakausjulkaisu, joka ei tavoittele kaupallista hyötyä vaan kustannussopimuksen tavoitteena on tunnustaa tekijän moraaliset oikeudet teokseen ja mahdollistaa Alue ja ympäristö -lehden tarjoama tieteellisen tiedon levittäminen niin painetussa muodossa kuin sähköisillä foorumeilla
Julkaistujen artikkeleiden metadatan käyttölisenssi on Creative Commons CC0 1.0 Universal (CC0 1.0).
Lisätietoa avoimesta julkaisemisesta:
