Ekologisesta kompensaatiosta kohti maankäytön suunnittelun ekologista tilinpitoa
DOI:
https://doi.org/10.30663/ay.115137Avainsanat:
kaavoituksen ekologinen tilinpito, maankäytön suunnittelu, ekologinen kompensaatio, kaavoitusAbstrakti
Ekologista kompensaatiota on ehdotettu keinoksi, jonka avulla myös Suomessa voitaisiin ratkoa maankäytön muutoksista aiheutuvan luontokadon ongelmaa. Esimerkiksi tonttituotantokohteiden tai rakennettavan liikenneväylän heikentämät luontoarvot tulisi hyvittää jossain toisaalla, jotta elinympäristöt ja luonnon monimuotoisuus eivät vähenisi hankkeen vaikutuksesta. Ekologisen kompensaation idea ei ole ongelmaton: sen voi perustellusti pelätä edistävän ympäristölle haitallisten hankkeiden toteuttamista. Kustannus, jonka maan käyttäjä luontoarvojen heikentämisestä saa vastattavakseen, voidaan mieltää ostetuksi luvaksi heikentää ympäristöä. Kompensaatiota koskevan kritiikin ytimessä on vaade, jonka mukaan luonnon tilaa heikentävät hankkeet tulisi estää kokonaan: lupaa heikentää ympäristöä ei tulisi antaa edes maksua vastaan.
Tässä kirjoituksessa ehdotamme, miten ekologisen kompensaation ideaa voitaisiin kehittää nimenomaan suomalaiseen alue- ja yhdyskuntasuunnittelun kulttuuriin ja maankäytön suunnittelujärjestelmään soveltuvalla tavalla, sudenkuopat välttäen. Suunnittelututkimuksen ja kompensaatiotutkimuksen näkökulmia yhdistävässä puheenvuorossa ehdotamme, että ekologisen kompensaation menettelyjä tulisi kehittää erityisesti yleispiirteistä maankäytön suunnittelua ohjaavaksi työkaluksi. Johtopäätöksemme on, että ekologisen kompensaation mieltäminen niin sanotuksi kaavoituksen ekologiseksi tilinpidoksi merkitsisi, että toisiinsa verrannollisille asemakaava- tai tonttituotantokohteille laskettaisiin niiden toteuttamisesta aiheutuvan ekologisen haitan vertailukelpoinen arvio. Kaikkia kaavoituskohteita velvoittavasti koskeva käytäntö ennaltaehkäisisi luontohaittojen syntymistä yleispiirteisen maankäytön suunnittelun keinoin. Sen sijaan maanomistajalähtöisestä tavasta soveltaa kompensaatiota vapaaehtoisesti yksityiskohtaisessa suunnittelussa tulisi luopua.
Tiedostolataukset
Julkaistu
Versiot
- 2022-06-23 (2)
- 2022-05-13 (1)
Numero
Osasto
Lisenssi
Copyright (c) 2022 Jonne Hytönen, Anna-Kaisa Tupala
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
Artikkelin lähettämisen yhteydessä tekijä hyväksyy sähköisen kustannussopimuksen (avaa linkki ja LUE!). Kustannussopimus kattaa kirjoituksen julkaisun Alue ja ympäristö -lehden paperi- ja/tai verkkolehdessä Open Access -periaatteiden mukaisesti Creative Commons Attribution 4.0 -lisenssillä [https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/]. (huom! muutettu 29.5.2018!) Ehdot antavat kenen tahansa ilman korvausta kopioida teosta ja levittää sitä edelleen missä tahansa välineessä ja muodossa muutettuna tai muuttamattomana edellyttäen että teoksen julkaisemisen yhteydessä ilmoitetaan tekijän tai tekijöiden nimi ja noudatetaan muita lisenssin ehtoja. Tekijänoikeuksista saa lisätietoa Kopioston sivuilta.
Alue ja ympäristö on tieteellinen aikakausjulkaisu, joka ei tavoittele kaupallista hyötyä vaan kustannussopimuksen tavoitteena on tunnustaa tekijän moraaliset oikeudet teokseen ja mahdollistaa Alue ja ympäristö -lehden tarjoama tieteellisen tiedon levittäminen niin painetussa muodossa kuin sähköisillä foorumeilla
Julkaistujen artikkeleiden metadatan käyttölisenssi on Creative Commons CC0 1.0 Universal (CC0 1.0).
Lisätietoa avoimesta julkaisemisesta:
