"Kaikki eivät halua kaatopaikkaa"

- tapaustutkimus Laajalahden kaatopaikasta

Abstrakti

1960-luvulla Suomi kaupungistui nopeasti, mikä kasvatti jätteiden määrää niin kaupungeissa kuin kauppaloissakin. Uusien kaatopaikkojen löytyminen osoittautui vaikeaksi niin Helsingissä kuin myös Espoossa. Ratkaisuna jäteongelmaansa Espoon kauppala ehdotti Helsingille Laajalahden käyttämistä kaatopaikkana, minkä Helsinki hyväksyi asettaen erillisen komitean valmistelemaan uuden kaatopaikan perustamista lokakuussa 1963. Kaatopaikan perustaminen etenki kuitenkin hitaasti eikä sitä lopulta perustettu. Kaatopaikan suunnittelun aikana kuntien kaatopaikkapolitikkaa samoin kuin kaupunkisuunnittelukulttuuri muuttuivat merkittävästi. Myös luonnonsuojelun asema muuttui. Ympäristöhistorian alaan lukeutuva artikkeli tarkastelee kaatopaikasta käytyy keskusteluun osallistuneita toimijoita ja näiden näkemyksiä Laajalahdesta tarkastellen eri toimijoiden vaikutusta kaatopaikan suunnitteluun.