Kestävyyttä tukevat hallintokäytännöt – vapaa-ajankalastajien näkemyksiä Järvi-Suomen taimen- ja järvilohikantojen hoidosta ja kalastuksen säätelystä

Abstrakti

Vapaa-ajankalastus on Suomessa hyvin suosittua ja sitä harjoitetaan kaikilla järvialueilla. Kalastuksen kohteena on yleensä useita kalalajeja ja käytössä on useita eri kalastustapoja, hyvin yleisesti myös verkkoja. Vapaa-ajankalastus muodostaa uhan useiden lajien kestävyydelle ja erityisesti se estää uhanalaisen järvilohen ja vaarantuneen järvitaimenen kantojen palautumisen. Nämä lajit taantuivat vesivoiman rakentamisen seurauksena.

 Suomen sisävesien hallinto on yhdistelmä keskusjohtoista ja alueellista hallintoa, jossa eri kalastajaryhmien osallistuminen on muodollisesti järjestetty. Käytännön päätöksenteko on keskittynyt paikallisille maanomistajille. Tähän mennessä kalastajien säätelypreferenssejä ei ole juuri selvitetty. Tässä kyselytutkimuksessa pyrimme saamaan kokonaiskuvan kalastajien näkemyksistä näihin arvostettuihin lajeihin vaikuttavasta kalastuksen säätelystä kahdeksalta kohdealueelta ja kolmelta kalastajaryhmältä, jotka oman kalastuksen tai päätöksentekoon osallistumisen kautta voivat vaikuttaa kalakantoihin eniten. Tärkeimmät tilastolliset menetelmät olivat varianssianalyysi (ANOVA) ja erotteluanalyysi.

 Tulokset osoittavat, että kaikilla alueilla ja kaikissa vastaajaryhmissä kalastajat hyväksyvät nykyistä huomattavasti tiukempia alue-, väline- ja saalisrajoituksia. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kalataloushallinto on edistänyt vaarantuneiden lajien kestävyyttä puutteellisesti. Tulokset osoittavat myös, että kalastajat vaikuttavat ymmärtävän hyvin vaarantuneiden lajien tilan ja niihin kohdistuvat uhat lisääntyneen tiedonsaannin seurauksena. Toinen vähemmän saalisorientoituneen kalastuksen todennäköinen syy lienee kalastuskulttuurin yleisessä muutoksessa.