Yhteistoiminnallinen kapasiteetti kalastuksen ja saimaannorpan suojelun yhteensovittamisessa

Abstrakti

Ihmistoiminnan rajoittaminen luonnonvaraisten eläinten suojelemiseksi tuntuu herättävän konflikteja, mikä voimistaa tarvetta erilaisten intressien yhteensovittamiselle. Konflikteja on pyritty ratkomaan historian saatossa monin paikoin teknisin ratkaisuin, jolloin perustavanlaatuisiin ristiriitoja ruokkiviin juurisyihin eri ihmisryhmien välillä ei olla kyetty pureutumaan. Perinteisten hallinnan mallien kyvyttömyys ratkoa kompleksisia ja organisaatioiden rajat ylittäviä ongelmia on herättänyt kiinnostuksen yhteistoiminnallisiin menetelmiin, jotka tarjoavat rikkaan sovelluskontekstin etenkin ympäristökysymyksille.

Tässä artikkelissa tarkastelemme kalastuksen ja saimaannorpan suojelun yhteensovittamiseen keskittyviä työryhmiä, jotka ovat kohdanneet pitkittyneitä konflikteja lainvalmistelussa ja suojelustrategisessa työskentelyssä. Analysoimme norppatyöryhmien toimintaa yhteistoiminnallisen kapasiteetin näkökulmasta, jonka jaamme Innesin ja Booherin (2003) mukaisesti yksilöiden, organisaatioiden, hallintojärjestelmän ja osapuolten välisten suhteiden ulottuvuuksiin. Aineistomme koostuu verkkopohjaisesta kyselyaineistosta (n=44) ja avaintoimijoiden haastatteluista (n=24). Aineisto kerättiin vuosien 2021–2022 välillä.

Norppien suojeluun liittyvä konflikti on syvälle juurtunut, eivätkä nykymuotoiset ministeriövetoiset intressien yhteensovittamisen käytännöt ja työryhmäinfrastruktuuri tue rakentavaa yhteistyötä tai konfliktin hallintaa. Työryhmien yhteistoiminnallisen kapasiteetin ja pitkäaikaisen ongelmanratkaisukyvyn vahvistaminen vaatii oikea-aikaisia ja moniulotteisia panostuksia yhteistoiminnallisiin taitoihin ja prosesseihin sekä konfliktia ylläpitävän dynamiikan ja vuorovaikutuksen muotojen uudelleensuuntausta.