”Fiksumpi mennä pyörällä tai autolla”

Lasten ja vanhempien näkemyksiä joukkoliikenteestä kahdessa kaupungissa

Abstrakti

Joukkoliikenne on tärkeä palvelu, joka mahdollistaa lasten ja nuorten arkisen paikasta toiseen liikkumisen lähiympäristöään kauemmas. Sen käyttö on kuitenkin suhteellisen vähäistä. Mikkelin kaupunki on tarjonnut maksuttomat bussimatkat kaikille peruskoululaisille vuodesta 2017 lähtien. Tässä tutkimuksessa selvitetään lasten bussin käyttöä edesauttavia ja vaikeuttavia tekijöitä hyödyntäen teoreettisena ja analyyttisena työkaluna sosioekologista mallia. Aineisto koostuu Mikkelissä ja Kouvolassa asuvien 10-12-vuotiaiden lasten osallistava paikkatieto (PPGIS) -kyselyn avovastauksista (n=157 ja n=295), mikkeliläishuoltajien PPGIS-kyselyn avovastauksista (n=27) sekä 11 lapsen ja 11 huoltajan laadullista haastatteluista. Aineisto analysoitiin luokittelevan ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Lasten PPGIS-kyselyn avovastauksissa yleisin sosioekologisen mallin taso oli fyysinen ympäristö: Bussilla liikutaan pitkillä matkoilla ja mikäli aikuisilta ei saada kyytiä. Pyörää ja autoa pidettiin bussia nopeampina ja helpompina kulkumuotoina. Haastatteluaineistossa puolestaan esiintyi tasaisemmin mallin eri tasoja sekä poliittisen päätöksentekoon liittyviä teemoja, kuten bussin käyttöä vaikeuttavana tekijänä harvoin liikennöinti sekä tutkittavien kannalta toimimattomat reitit, mutta myös bussin käytön merkitys lasten itsenäistä liikkumista edesauttavana tekijänä. Tulokset ovat hyödynnettävissä joukkoliikenteen kehittämiseen kunnissa.