Effective use of avoided loss in biodiversity offsetting requires changes to the Nature Conservation Act
DOI:
https://doi.org/10.30663/ay.157548Keywords:
ekologinen kompensaatio, luonnonsuojelu, luonnonsuojelulaki, suojeluhyvitysAbstract
Ekologisen kompensaation menettelyistä säädettiin Suomessa kesäkuussa 2023 voimaan tulleessa luonnonsuojelulaissa (9/2023). Lakia täsmennettiin syyskuussa 2023 ympäristöministeriön asetuksella (933/2023), jonka keskeisenä sisältönä oli säännökset heikennysten ja hyvitysten vastaavuudesta ja vapaaehtoisella ekologisella kompensaatiolla tuotettavien luonnonarvohehtaarien laskennasta. Uuden lain ja asetuksen myötä luotiin siis pelisäännöt sille, kuinka ekologisia kompensaatioita on Suomessa mahdollista toteuttaa. Laissa ja asetuksessa on useita säännöksiä, joita voidaan pitää erityisen onnistuneina. Näistä yksi on hyvitysalueiden pysyvä heikennyskielto ja toinen selkeästi määritelty viranomaisvarmennus tuotettujen luonnonarvohehtaareiden määrälle. Kaiken kaikkiaan säädöstyössä käytettiin kiitettävästi tieteellisiä neuvonantajia ja tutkittua tietoa ja sen myötä onnistuttiin välttämään useita ekologista kompensaatiota maailmalla tyypillisesti vaivaavia ongelmia.
Mutta kuten Alue ja Ympäristössä 1/2024 julkaistussa katsauksessa totesimme, parannettavaakin jäi, erityisesti niin kutsutun suojeluhyvityksen osalta (Kujala ym. 2024). Ongelma suojeluhyvityssäädöksessä on, että suojelusta saatava hyöty rajataan koskemaan ainoastaan luontaista palautumista, eikä hyödyksi saa laskea suojelun mahdollistamaa alueen luonnonarvojen säilymistä. Koska suojeluhyvitys on lisäksi rajattu vain luonnonarvojen edustaviin esiintymiin, joissa luontaista palautumista ei juuri tapahdu, laki tekee luonnonsuojelusta hyödytöntä osana ekologista kompensaatiota. Huoli siitä, että luonnonarvojen säilyttämisen laskeminen hyödyksi voi mahdollistaa luontokadon jatkumisen kompensaatiosta huolimatta (Suvantola 2024) on kansainvälisten huonojen kokemuksen valossa perusteltu. Huoli kuitenkin toteutuu vain, jos sallimme epäpätevän häviämisuhkan taustatrendin arvioinnin. Ympäristöministeriö pohtii kevään 2025 aikana lain uudistamista. Tämä kannanottomme tuo aiempia kirjoituksia (Kujala ym. 2024; Pappila ym. 2024) yksityiskohtaisempia ratkaisuehdotuksia suojeluhyvityksen korjaamiseksi laissa ja asetuksessa...
Downloads
Published
Versions
- 2025-06-03 (2)
- 2025-03-18 (1)
Issue
Section
License
Copyright (c) 2025 Janne Kotiaho, Panu Halme, Joel Jalkanen, Heini Kujala, Atte Moilanen, Eini Nieminen
This work is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International License.
When sending a manuscript the author(s) accept the digital publishing contract sähköisen kustannussopimuksen (please open the link and read it!). The publishing contract covers the publication of the manuscript on the paper and digital versions of the Alue ja ympäristö journal according to the Open Access principles and the terms of the Creative Commons Attribution 4.0 licence [https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/]. The conditions allow anyone to copy and distribute the work for free in any medium and form, changed or unchanged provided that appropriate credit to author(s) is given, a link provided to the license, and any changes are indicated. Information on copyright issues in Finland are given by Kopiosto.
Alue ja ympäristö is a scientific journal that doesn't pursue economical gain. Instead the purpose of the publishing contract is to acknowledge the moral rights of the author(s) to their work and make possible the distribution of results of scientific research in Alue ja ympäristö journal in print as well as in digital form.
The licence concerning the metadata of published articles is Creative Commons CC0 1.0 Universal (CC0 1.0).
More information about open science in Finland:
