"En minä, mutta muut!"

EMMI-ilmiö kestävyysmurroksen esteenä

Abstrakti

Ympäristö- ja ilmastokriisien ratkaiseminen vaatii muutoksia kaikkialla yhteiskunnassa, erityisesti tuotannossa, kulutuksessa ja infrastruktuurissa. Tarvittavan kestävyysmurroksen esteinä toimii mm. institutionaalisia, rakenteellisia ja yksilöiden psykologiaan liittyviä tekijöitä. Kestävyysmurroksen edellytys on, että yhteiskunnan eri tasoilla tulisi tapahtua samansuuntaista, synergistä muutosta. Tähän nojaa esimerkiksi transitiotutkimuksen monitasotarkastelu. Kestävyysmurroksen käytännön toteutumisen kannalta oleellinen kysymys on, mille tahoille asetetaan vastuuta ekologisten kriisien ratkaisemisesta. Ympäristöongelmiin liittyvää vastuunsiirtoa itseltä muille havaitaan eri yhteiskunnan tasoilla, mm. perusteluna yksilöiden valinnoille ja riittämättömälle ympäristöpolitiikalle. Vastuunsiirtoa on selitetty psykologiassa esimerkiksi kognitiivisella dissonanssilla eli tiedon ja toiminnan välisellä ristiriidalla sekä heikolla pystyvyyden tunteella. Tähän kontekstiin peilaten esittelemme uuden käsitteen, “En minä, mutta muut”-ilmiön, havainnollistamaan ympäristövastuun pakoilua kestävyysmurroksen hidasteena. “En minä, mutta muut”-ilmiö eli EMMI-ilmiö kuvaa ajattelu- ja argumentointitapaa, jossa ympäristöongelmiin liittyvä vastuu siirretään itseltä tai omalta ryhmältä muille. Ilmiön kontekstualisoinnin tueksi esittelemme ilmiötä koskevan kyselytutkimuksen, jonka kohderyhmänä oli suomalaisten yritysten johtoportaan edustajat. Havaitsimme positiivisen korrelaation ympäristöongelmiin liittyvän vastuun ja merkittävyyden kokemusten välillä ja saimme viitteitä siitä, että suurta vastuuta ja merkittävyyttä kokevat yrittäjät saattavat harjoittaa ekologisesti kestävämpää liiketoimintaa kuin vastuunsiirtoa ja alhaista merkittävyyttä (EMMI-ilmiötä) kokevat yrittäjät. EMMI-ilmiötä voidaan pitää mahdollisena esteenä ympäristömyönteiselle toiminnalle. Ilmiöllä voi olla yksilö- ja yritystason lisäksi laajempaa poliittista merkitystä esimerkiksi kansainvälisissä ilmastosopimusneuvotteluissa ja kansallisessa päästövähennysten toimeenpanossa, mutta lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan.